Olinko reissussa ollenkaan?

Nyt on jo sopivasti kulunut aikaa Saksasta palaamisesta ja melkein olen asettunut aloilleni Jyväskylään. Oma uusi kämppä täällä ei ihan täysin tunnu vielä kodilta. Kaupunki ympärilläni kylläkin! Palaamisen jälkeen meni kyllä hetki, ennen kuin ymmärsin, etten enää lennä takaisin Hampuriin. Nyt syksy on (onneksi?) tuntunut niin kiireiseltä ja mukavaa tekemistä on riittänyt, etten suuremmin ole ennättänyt vaihtoaikaa haikailemaan takaisin; lähinnä muistelemaan vain lämmöllä. Uudet ystävät ilmestyvät kyllä tarpeeksi usein uniini muistuttamaan olemaasolostaan. Heitä olenkin kovasti ajatellut. Usein kulkiessani näen kohteita, joista Lena ja Efy osaisivat ottaa hienoja valokuvia, baarissa toivon Henningiä tanssikaveriksi, yksin kämpillä ollessani kaipaan Saksan asunnon sosiaalisuutta... Ja Stadtpark! Sinne taidan Hampurista kaivata eniten!

Mahtava kokemus!
... joka jätti jälkeensä loputtoman reissukuumeen. Suomi on ihan tylsä maa. Voisinkohan vain jatkaa asioiden hoitamista saksaksi täälläkin? Säilyisi edes pieni jännitys. Enkä ainakaan juo maitoa, kun se aina maistuu yhtä turvallisen hyvälle.
Uusi harrastus on ainakin aloitettava, jotta vastedeskin tutustun joka päivä uuteen ihmiseen. ♥

Pari hassua päivää vielä

Kohta tää on sitten ohi. Suomeen pitäis tiistaiaamuna palata. Mun paran pää on ollut pari päivää ihan sekasin. Ei se tiedä, mitä ajatella. Kun yhtä aikaa pitää olla hirveen innoissaan ja onnessaan, että pääsee kotiin; suruissaan, kun pitää uudet ystävät ja kaupunki jättää; kummissaan, kun aika meni niin nopeesti; huolissaan, kun pitäis taas kohta jatkaa "tosissaan opiskelemista"... Pitäis jotenkin saada höyryjä ulos päätä pakottamasta, mutta ei viimeisiä päiviä täällä kehtais riitelyyn tuhlata. Hih, odottakaa vaan äiti ja isi, kun täältä kotia ennätän ;).
Ja siks varsinkaan en täällä rupea rähisemään, kun on ollut taas mahtavan mukavia päiviä! Suurimpana kohokohtana ehkä eilinen reissu Syltin saarelle. En oo koskaan uinut niin suurissa aalloissa. Ette arvaa, että olin in-nois-sa-ni!! Loppujen lopuksi hiekkaa ja varsinkin suolaa oli joka paikassa, mutta hitto se oli kivaa!! Enkä hukkunutkaan ja bikinitkin pysy matkassa (suurinpiirtein).


Helteet on myös helliny meitä täällä. Sen kunniaksi järjestettiin yhtenä iltana vesisota. Olin ihan läpimärkä viiden ekan minuutin jälkeen ja loppujen lopuksi oli ihan sama vaan mennä vaatteet päällä uimaan. Farkut osoittautui kyllä siihen hommaan hieman epäsopivaksi vaatetukseksi.


Viime sunnuntaina noustiin ylös kello neljä ja suunnistettiin Fischmarktiin. Oon näköjään (sittenkin) jo liian vanha ja huono bilettäjä, kun en koskaan sinne suoraan Reeperbahnilta ole estynyt/selvinnyt/jaksanut/muistanut mennä. Kotimatkalla pelattiin hedelmäkeilausta. Suosittelen.


Loppuaika onkin sitten keskitytty olemaan porukalla idiootteja. Mikäs sen viihdyttävämpää. :D

Nyt on tavarat jo oikeastaan pakattu. Minä, keräilijahamstraaja, olen onnistunut luopumaan tavaroistani ihan uskomattoman tehokkaasti. Huone alkaa olla kiitettävän tyhjillään. Ajattelin vielä olla edistyksellisen yhteiskuntakelvollinen ja ennen lähtöäni pestä ikkunat. Ajattelen, että se voisi olla ihan kiva homma. Tänään on edessä vielä tämän reissun viimeiset bileet ja kahdelle tulevalle päivälle on tilattu hellettä (=täydellistä Stadtpark-löhöilysäätä). En tiedä, olenko nyt sillä tuulella, että alkaisin filosofoimaan Hampuri-kokemuksen plussia ja miinuksia tai kotiinpaluun kurjuutta ja ihanuutta. Ehkä palaamme siihen vielä päivänä toisena... Sen vain sanon, että suurimmat hankaluudet on aiheuttanut asiansaosaamaton kv-koordinaattori Hampurin päässä ja suurimmat ilot mahtavat ihmiset ympärilläni ja minä innokkaana osallistumassa kaikkeen!:D

I ♥ Hamburg

Pakko kai se on myöntää. Olen tainnut rakastua tähän kaupunkiin. Oman paikan löytämiseen meni aikaa, ja nyt kun alan olla asettunut ja oppinut elämään täällä, täytyy ruveta valmistautumaan kotiinpaluuseen. Haikeus.

Viime päiviin (vai viikkoihin) on mahtunut niin paljon! Flunssaa lukuunottamatta lähinnä ihania asioita. Flunssasta paranemiseenhan loppujen lopuksi on nyt mennyt tämä melkein kolme viikkoa. Ensimmäisen lääkärikäynnin jäljiltä sain Eukalyptys-pillereitä ja särkylääketippoja(!!), joilla kuumeesta päästiinkin eroon, mutta sitten alkoi vaan humista oikeassa korvassa. Olin ihan puolikuuromummo. Kävin uudestaan lääkärillä. Uusi lääkäri oikeasti nauroi ensimmäisille lääkkeilleni ja määräsi antibiootit. Omani ja googlediagnoosin mukaanhan olisin tarvinnut niitä jo ensimmäisellä kerralla. Korva oli kai vähän tulehtunut. Mikä parasta, hoidin sairastelun täysin saksaksi ja opin, ettei lääkäriin ilman valkoista takkia ole luottamista.
Muuten en taida osata nokkelan vähäsanaisesti summata tapahtumia. Varsinkin asioiden laittaminen aikajärjestykseen on mahdotonta. Pää on täysi hauskoja sattumuksia, joista haluasin kertoa. Ostin kolmionmuotoista leipää. Opin millaista oli viettää lapsuutta Berliinissä silloin, kun muuri vielä seisoi paikoillaan. Löysin maailman parhaimman jäätelökioskin. Kävin Dialog im Dunkel -näyttelyssä kokeilemassa millaista olisi elää sokeana. Se oli silmät avaava kokemus heheh. Join Mojiton ylellisessä rantabaarissa, nautin kavereiden seurasta, ihailin kaunista kesäiltaa ja maisemia. Rakastuin Hampuriin. Haluaisin pakata matkalaukkuni ja kokeilla mahtuuko kaikki tavarani enää sinne. Olin suklaajakarkkilakossa kolme viikkoa, mutta äiti sanoi, että kipeänä saa syödäkin herkkuja, joten retkahdin.

Heitin vihdoin talviturkin Itämereen, pelottavista meduusan näköisistä eläimistä huolimatta. Loppujen lopuksi uskalsin jopa koskea yhteen niistä, rohkeammin kuin Tuomas!;) Tuomas oli siis tämän viikon kylässä tuoden tullessaan sateisen sään ja jättäen jälkeensä haikean Sallan. Tehtiin rantalomaturistiretki Lyypekkiin, käytiin väsyneinä museossa, pidettiin sadetta, nautin Tuomaksen laittamasta ruuasta, taputettiin elokuvissa Brünon vitseille, pidettiin vähän lisää sadetta, käytiin kanotoimassa ja näin kummallisen seeprasorsan, todistettiin saksalaisen juhlimisen kulminoitumista Schlagermove-tapahtumassa... Nautin! Ennätin tottua siihen, että Tuomas oli täällä. Nyt tuntuu vähän puolikkaalta.

Vähitellen alkaa kai olla aika summata tätä Hampuri-kokemusta. Tuomas kysyi, mitä olen oppinut. "Että israelilaisetkin syö perunoita, eikä kalifornialaiset pysy ruskettuneina koko vuotta", vastasin.

Festariflunssa

Mälsää. Ulkona on helle. Sisällä Salla, vuotava nenä, kipeä kurkku, jomottavat lihakset, kuume, nihkeä hikoilu ja TYLSYYS!
Oon aika kauan odottanu hyvää tekosyytä vaan olla ja laiskotella, mut nyt en halua. En halua! Haluan olla aktiivinen. Tehdä kouluhommat pois, mennä lenkille, ottaa aurinkoa, kokata hyvää ruokaa, nähdä kavereita, laittaa kesämekko päälle ja mennä puistoon jätskille. Sitä mä haluan. Just nyt!
Pitäisi nukkua festariflunssa pois, mutta ei enää edes väsytä.

Mutta festareilla oli kyllä hauskaa! Moby sai musta uuden fanin. Ukkovarpaasta lähtee kynsi, kun saksalaiset on hulluja hillujia. Mun jalka on niin iso ja uudet kumpparit kovat. Ja kaikki hyppi mun varpaille. Mut nyt varpaaseen ei enää koske. Jalka on tottunu. Mut ruma!
Hypittiin mutalammikoissa, nukuttiin liian pienessä teltassa, syötiin festariherkkuja - ja mikä parasta puhuin enemmän saksaa ku aiemmin täällä yhteensä!

Noniin, vähän tuli hymy huulille. Silti on tylsää. Itsensäviihdyttämisehdotuksia?

P.S. Ihanaa kuitenkin, kun kesä on tullut Hampuriin takaisin. Kaikilla on taas kesävaatteet. Ihmiset on niissä nätimpiä. Ja iloisempia.

P.S

Mun ikkunaan kuuluu, kun Anastacia esiintyy Stadtparkissa. :D

JUU-HAAN-NUUSS!!

JIHII!! Hurricane!! En pysy enää pöksyissäni! Huomenna se alkaa ja mä oon niin Kings of Leonin bäkkärillä ennen ku aurinko laskee! :) Uudet kumpparit jalkaan ja sadetakki päälle, ni mä ihan toivon, et saadaan sadetta niskaan. Oon nimittäin sen verta eksoottinen näky noissa kamppeissa!;) Noita varusteita on myös metsästetty viimenen viikko pitkin kaupunkia. Ihan kun täällä ei muka koskaan satais..

Hetken rauhottuminen. Hengitän syvään sisään 1-2-3. Hyvä. Nyt voin keskittyä muuhunkin kun hypettämiseen, esimerkiksi viime päivien tapahtumiin. Paitsi pitää viel sanoo, että mulla on maailman parhaimmat festariherkut vireillä, kanasalaatista lähtien. Noniin. Lauantaina vietettiin MultiKulti-pippaloita naapuritalossa. Idea oli, että jokainen asunto oli yhden kansallisuuden valloittama. Niissä sitten tarjottiin maan mukaista ruokaa, juomaa ja ohjelmaa. Illan hitit tais olla jenkkien Flip cup -pöytä ja espanjalaisten sangria (oli muuten ihan Madridin herkun veroista). Hih, hauskat juhlat ja mikä onni onkaan yöllä siirtyä vaivaiset parikymmnetä metriä saavuttaakseen oman sängyn! Tiistaina käytiin ilmainen kaupunkikierros täälläkin; nyt tiedän miksi yhden talon katolla on puudelipatsas. Napattiin Starbucksista mukit mukaamme ihan vaan ylikalliiden kahvien kunniaks ja loppupäivä vietettiin Leenan kanssa katsellen allennusmyyntejä.. Tällä viikolla yliopistolla on ollu lakkoviikko. Opiskelijat ei tykkää maksaa lukukausimaksuja ja muutenkin kai tää systeemi täällä vähän mättää. Luokkahuoneisiin ei oo päässy kun nää on tukkinu käytäviä tuolikasoilla ja luento peruttiin, ku kampuksella oli bileet. Jej. Tätä Suomeenkin :)

Nauttikaa juhannuksesta! Pysykää pinnalla, älkääkä paleltuko hengiltä! Mä lähden tarkistamaan, miten saksalaiset osaa järjestää festareita! (ensin hypin vielä hetken seinille)

Arkikin on kivaa. Sopivina annoksina.

Hampurissa on ihan kummallinen sää. On lämmin, eli kesä. Mutta sitten kuitenkin tulee kokoajan järkyttäviä sadekuuroja (mikä parasta, huomasin eilisessä myrskyssä reiän mun kengänpohjassa) ja niin kovia tuulenpuuskia, että pää lähtee mukaan. Efy kyllä sano, että tuntee itsensä pieneksi, kun voi lentää tuulen mukana. Nytkin tuulee täällä kämpässä nurkissa ja ovet paukkaa. Mikäkin kummitustalo.

Palasin tiistaina siis Suomen retkeltä tänne keskelle sadetta. Voitte vaan kuvitella, miten paljon tuo ilma autto mun asennoitumisharjoituksissa maailman onnellisimpien päivien jälkeen. Alkoi jo nimittäin kovasti houkutella kainalo jäämään Jyväskylään. Ihanaa oli kuitenkin huomata, että elo Suomessa oli ihan ennallaan; maito maistui yhtä täydelliseltä kuin ennenkin ja kaupasta hirvitti ostaa sitä ylihintaista omenasiideriä. Koti seisoi edelleen samassa osoitteessa ja samat maailman rakkaimmat naamat siellä tuli vastaan. Tuomaskin oli oma rakasidiootti itsensä, vaikka vähän jo lentokentällä säikähdin siistiä olemusta ja politiikkapuheita ;). Niin, enhän mä ollutkaan poissa Suomesta kuin reilu kaksi kuukautta, mutta voin taata, että on ollut päiviä, kun se on tuntunut ikuisuudelta.

Hampuriin palaaminen oli kummallista. Mulla oli ollut niin kauan täällä vieraita ja viimeset viikot oon ollu kokoajan niin kovasti menossa, että tuntu, että tiistai-ilta ja vielä keskiviikkokin meni totutellessa takas tähän kämppään ja omaan Hampuri-elämään. Lupasinkin itselleni ja kavereille, että loppuajan koitan parhaani mukaan pysyä täällä ja nauttia tästä kaupungista. Nyt olen ollut ahkera(!?) koululainen; huomenna lauantainakin on koulua. Kyllä mä täällä koulussakin käyn ja kotiläksyjä teen, vaikken niistä blogissa kovin taida jaksaa valittaakaan :). Saksan tunnillakin ylitin itseni ja pidin loistoesitelmän SAUNASTA!

Vähän olen kateellinen teille, jotka juuri tällä hetkellä fiilistelette Provinssissa! Minttu soitti Samuli Putron keikalta ja Tuomas raportoi syövänsä Herran Ylpön kanssa viereisissä pöydissä. Ens viikonloppuna menen tsekkaamaan onko Hurricanesta minkäänlaista kilpailijaa meijän festareille ja Saksan kovimmista bändeistä mun suosikkisuomikeikoille. Epäilen. Mutta toivon aurinkoa, kun ei tosiaan oo viime kesän festarisadetakki ja -hattu täällä mukana! Eikä ees "kreikkalainen jumppapukukaan" :D

I AMsterdam

Hups vaan! Hampurissahan kello on aina tunnin vähemmän kuin Suomessa, mutta silti olen täysin vakuuttunut, että täällä nuo tunnit kuitenkin kulkevat nopeammin. Taas on viikko jos toinenkin vierähtänyt ilman sopivaa hetkeä päivittää blogielämää. Nyt kun pitäisi yrittää nukkua edes tunti ennen kuin matka Jyväskylään pussailulomalle alkaa, uni pakoilee ja tuntuu olevan juurikin täydellinen hetki kertoa teille, maailma, toissaviikonloppuisesta Amsterdamin reissustani. Minttu nukkuu tuossa patjalla vieressä. Toivottavasti näpyttelyn ääni tunkeutuu sen uniin ja se näkee vähintäänkin facebook-painajaisia ;)
Noniin. Tässä seuraa päiväni Amsterdamissa nerokkaasti aakosten muodossa. Ai, että olenkin nokkela öisin!:)

Aurinko paistoi ja poltti mun nahkan.
Bussimatka kotiin kesti 8 tuntia ja kokoa ajan soi sama Abban kokoelmalevy!!
Coachsurfing-tapaamisen kautta saimme uusia ystäviä, ilmaisen yöpaikan ja veneretken!
Dutch. Miten kieli voikaan olla kummallinen. Luettuna kuin saksaa hassuilla vokaalilisäyksillä, kuultuna saksaaenglantiaranskaatanskaamitäliekaikkea sekaisin.
Efy oli mun matkaseurana. Aluksi vähän jännitti lähteä kaksin reissuun, mutta hyvin sujui!
Free tour. Käytiin lauantaina ihan uskomattoman hyvällä ilmasella(!!) kaupunkikierroksella. Tiedän nyt Amsterdamista enempi ku Hampurista saati Jyväskylästä.
Gogh. Efy kävi katsomassa museon, minä keskityin suklaacroisanttiini.
Hostelli. Eka yö hostellissa. Eka illallinen hostellihuoneen lattialla. No, suosittelen sohvasurffausta!:)
Ilmaista, tai vähintään halpaa. Budjettimatkailua parhaimmillaan!
Jännät kodit. Amsterdamista on mahdoton saada (laillista) asuntoa, joten koteja oli mitä kummallisimmissa paikoissa.
Kontit. Esimerkiksi opiskelijoille oli tehty oma asuntola pinoamalla kontteja kerrostaloiksi. Omasta pikkukopista sai maksaa vaivaiset neljä ja puoli sataa.
Leena. Suomalainen Erasmus-ystävämme Leena liittyi lauantaina reissuseuraksemme. Matkaopas. Sain toimia kartanlukijanamme ja matkaoppaamme, kun omaksi ihmetykseksenikin (huh mikä sana!) olin siinä ihan luonnonlahjakkuus. Olen selvästikin ollut edellisessä elämässäni amsterdamilainen.
Nauru! Jopa Abban levy alkoi kuudennentoista kerran jälkeen naurattaa.
Olut. Käytiin turisteina jossain vanhassa panimossa, jonka kaljoihin mun hienostunut makuaistini ei kyllä pystynyt.
Polkupyörät. Ihme, ettei kuoltu niiden alle. Ne oli ykkösiä Amsterdamin liikenteessä.
Q Tähän on yhtä mahdoton keksiä mitään kuin lausua sanakaan hollantia.
Red light district. Reeperbahn jää ihan satanolla kakkoseks! Meillä täällä ei osata edes vielä kuvitella niitä temppuja, mitä punasten lyhtyjen alla jo päästään näkemään. Suklaacroisantti=taivas! En ole tainnut koskaan syödä mitään yhtä hyvää.
Tulppaanit ja tuulimyllyt. Enemmän kuitenkin näkyi postikorteissa kuin luonnossa.
Uudet tuttavat. Suosittelen matkustellessa tutustumista paikallisiin, näkee kaupungin ihan eri tavalla ja saattaa jopa ymmärtää/oppia jotain ^^
Veneajelu. Paras tapa nähdä kaupunki on kanaaleja pitkin. Suosittelen!
Wau, miten kaunis kaupunki!:) Olin kuvitellut, että talot ovat värikkäämpiä, mutta muuten maisemat ja tunnelma täytti odotukseni 148 prosenttisesti!
Yö. Syötiin suklaakakkua. Olin vaan liian väsynyt. Mutta coffee shop oli kuitenkin sama kuin Ocean's 12 (vai 11?13?) leffassa. :)
ZzzZzz. Reissussa väsyy, mutta onneksi aina voi ottaa päikkärit puistossa.
Älytömät ideat, kuten lähteä reissuun sponttaanista mielijohteesta, nukkua uusien tuttavien sohvalla, kulkea ympäriinsä ilman karttaa.. tekee elämästä aika mahtavaa!
Örvellyksen hoiti ne kaikki satakolmetoistatuhatta brittituristia (varsinkin kaikki yli 45-vuotiaat) meidän puolesta.

Viime viikonloppuna maailmanvalloituksnehan jatkui Berliiniin Mintun ja Marjan kanssa. Tuosta analyyttisestä aikamatkasta enemmän seuraavassa jaksossa.

Kyllä!

Tämä, meidän aiemmin hyvinkin osuvasti kansalliseksi miesten sekoilupäiväksi nimeämämme torstai, osottautui paikalliseksi isäinpäiväksi! Wikipedia kertoo: Der volkstümliche Vatertag wird in Deutschland am christlichen Feiertag „Christi Himmelfahrt“ gefeiert, dem 40. Tag nach Ostern. Er wird auch als Männertag oder, vor allem in Ostdeutschland, als Herrentag bezeichnet.
Kävimme iltakävelyllä Stadtparkissa ja saimme siellä todistaa, miten kaunista miesten keskinäinen juhlinta voikaan olla. Miksemme tekisi tästä grillien potkiskelusta, puskiin kuseskelusta, vaimon unohtamisesta, kanoottiretkellä hukkumisesta jokasyksyistä perinnettä myös meillä Suomessa?

"We are waiting for you because without you we cannot wait."

Ei ole ollut taas hetkeen kyllästymisen vaaraa. Perjantaina juhlittiin Lenan kaverin synttäreitä niiden asuntolalla. Illan kulku pähkinänkuoressa; Yhtäkkiä kello oli kuusi aamulla ja ajattelin lähteä kotiin nukkumaan. Tuula, piano-opemme olisi minusta nyt hyvin ylpeä. Löysin sisäisen pianistini (vihdoin!). Tulevaa räjähtävää kuuluisuutta ajatellen arvokkaat ensisäveleni on tallennettuna myös videomuotoon. Tarpeeksi isoa rahaa vastaan lasken materiaalin julkisuuteen.Lauantaina koitti koko kevään kohokohta, EUROVIISUT! Kisakatsomomme koostui seitsemän Euroopan maan edustajista plus Amerikan delegaatiosta. Harmi, ettei joukossa ollut yhtään norjalaista, mutta kyllä Suomen viimeinen sijakin toki toi meille juhlimisen aihetta. Saksan pisteet ilmoitettiin luonnollisesti Reeperbahnilta, maan bilepääkaupunkista. Tyydyimme kuitenkin seuraamaan juhlia olohuoneestamme; satavarmasti parempi tunnelma! Euroviisukäden ilosanomaa on jälleen viety eteenpäin. Tässä minun ja Saskian tyylinäytteet:

Askarreltiin Efyn kanssa meille hienot koristeetkin.

Maanantaina käytiin Lenan kanssa tutustumassa Hampurin hautausmaahan tarkoituksenamme löytää sielunrauhaa viikonlopun jäljiltä.. On kuulemma (ainakin) Saksan suurin. Iso se olikin! Pitkin aluetta meni kaksi bussilinjaa ja ilman karttaa sieltä on ihan turha kuvitella löytävänsä yhtään mitään. Alue oli kuitenkin äärimmäisen kaunis ja tunnelmallinen. Haudat oli mukavan epäsaksalaisesti sinne tänne ripoteltu.

Tiistaina riensin sitten Marjaa vastaan Bremeniin. Hetken seikkailimme keskustassa, mutta totesimme, että Bremen on jo nähty; Hampuriin siis! Keskiviikkona Marja halus tulla mukaan erkan luennolle. Tätä mahtavaa, mielenräjäyttävää kokemusta hän saanee itse myöhemmin kommentoida. Tuntuu, että Saksassa oleminen on ainaista asioiden hoitamista, ja nytkin sain juosta asukastoimistossa ja pankissa kadonneiden vuokrarahojen perässä. Törmäsin kuitenkin yllättävän mukaviin konttorineiteihein ja uskon, että rahat on jo matkalla oikeaan osoitteeseen. Velvollisuuksien jälkeen vietettiin Marjan kanssa oikein rentouttava tyttöjen päivä (jalkapallon katsominenkin kai jo lasketaan tyttöjen jutuksi...). Kierreltiin kaupungilla, tehtiin hyvää ruokaa, nautittiin ruoantekoviiniä, analysoitiin, kerrattiin Jyväskylän juoruja (joita oli noin kaksi)... Bremen hävisi UEFA-cupin finaalin, mutta silti olimme tarpeeksi juhlatuulella ja suuntasimme Kiezin kautta nukkumaan.Helatorstain kohokohtamme on ollut melontaretki, johon oman jännityksensä loi joen valloittaneet kanootit täynnä humalaisia saksalaismiehiä sekä ukkoskuuro. Marja, Saksa-tietäjä, epäili, että tänään on kansallinen miesten sekoilupäivä täällä. Muuta selitystä tuolle kanoottikaaokselle ei voi olla!

Nyt jatkan täpinöissäni huomenna alkavan Amsterdam-seikkailun, seuraavan viikonlopun Berliinin valloituksen ja sitten koittavan pussailuloman suunnittelua! Muistakaa hankkia heilat helluntaiksi ;)

Loppuun vielä sana vapaa Marjalta:

Moin Moin! Pakko olla uskollinen Flensburgin moikkaukselle. Tosin humalaiset joella moikkaa myös Hampurissa Moin. Saloviidalle piste jos toinenkin.. Irmalle kolme ja muille 1,5. Saksalaisten erkkojen luennot on kuollettavia. Mökkipelin opin kuitenkin.. ja sen, että saksalaiset kuurot ei o niin hotteja ja kunnollisia kuin suomalaiset verrokkinsa. ;) Fiilistelen Saksaa ja odotan Minttua täyttämään yhtälömme. Persialaista räppiä on luvassa Bärliinissä. Oon yhtä epälooginen kuin tä kirjoituskin nyt. Saksa <3 Hauskaa viikonloppua Sallalle Amsterdamiin, Marjalle Flensburgiin ja muille missä olettekin. Olkaa yhtä iloisia kuin me.

Mukavaa kansallista miesten sekoilupäivää,
Marja

Deutsch rollercoaster

Mielipiteet ja tunnelmathan voi (ainakin) naisilla tunnetusti mennä hyvinkin nopeaa vuoristorataa. Tänään pääsin sitten saksan kielen vuoristoradan kyytiin. Päivällä, kun tulin saksan kokeen jälkeen yliopistolta kotiin, olin täysin varma, että mun saksan opiskelu ja ylipäätään käyttö jäi siihen. Koe oli aika nöyryyttävä kokemus. Huomasin, etten oikeastaan ollut ymmärtänyt alkukurssin aikana kieliopista mitään ja vastaukset meni sata-nolla arvailuksi. Opettajan piti vielä käydä vieressä henkilökohtaisesti utelemassa, "verstehst du alles, Salla?" ja piirtelemässä nuolia paperiin, osoittamaan mitä olin jo eka tehtävässä ymmärtäny väärin...
Harvoin mistään yhdestä tyhjänpäiväisestä kokeesta näin kovin lannistun, mutta harmitti kamalasti, että joku idiootti saksankurssi tuntuu syövän kaiken motivaationi ja varsinkin innostukseni koko kielen käyttöön! Itseluottamukseni ja kiinnostukseni hipoessa pohjamutia raahauduin yliopistolle katsomaan elokuvaa. Leffa korvaa ensi viikon kielikurssin tapaamisen, joten paikalle oli saavuttava...
Mutta nyt, vähitellen, vuoristorata alkaa saada vauhtia ja kivuta ylös. Tapasin matkalla leffaan tyttöjä kielikurssilta, joiden seuraan lyöttäydyin ja sain vertaistukea. Niidenkin mielestä meidän saksan ope on aika pelottava. Yksi kätinen ja hymytön kun on. Vuoristorata saavuttaa huipun, kun huomaan, että elokuva (Wilkommen bei den Sch'tis) on ihan tajuttoman hauska. Okei, dupattu puhe näyttää tyhmältä, juoni on ennalta-arvattava, hahmot ja vitsit kliseitä täynnä enkä ymmärrä puheesta juurikaan mitään. Mutta silti naurannaurannauran koko ajan! Leffasalissa oli myös ihan mielettömän hyvä tunnelma; porukalla oli repullinen eväitä ja kaljaa mukana ja parhaille vitseille taputettiin.
Illan kohokohta, vuoristoradan eniten vatsan pohjasta ottava mäki, on kuitenkin kotimatka. Juttelen KO-KO matkan yliopistolta kotiovelle SAKSAA!!! Se oli oikea kes-kus-te-lu sak-sak-si!!! Olen niin innoissani! Mulla on vielä mahiksia. Minua ymmärrettiin! Kerroin enemmän kuin vain oman nimeni ja kotimaani. Nyt olen täpinöissäni. Fiilis on kuin jännittävän vuoristoradan jälkeen; jalat tutisee, naamalla on leveä hymy ja olen ylpeä itsestäni. Selvisin hengissä ja haluan kyytiin uudestaan!:)

...Eihän siihen mennytkään kuin reilu kuusi viikkoa...

Saunaan!

Haluan ihan kamalasti saunaan. Enkä edes ole mikään saunojatyyppi. Eilen olin lenkillä ja satuin keskelle siirtolapuutarha-aluetta. Jostain tuli savun haju mun nenään ja siitä asti mulla on ollut pakottava tarve päästä mummolaan rantasaunaan ja uimaan! Ja nämä idiootit saksalaiset, kun ei edes ymmärrä saunomisen hienoutta, veloittavat uimahalliin saunaankin menosta ihan tajuttomia summia. Minä mitään kahdeksaa euroa rupea maksamaan, sieltä löytyy kuitenkin vaan joku "japanilainen höyryhuone".

p.s Madridissa yleiset saunat on kuulemma homojen tapaamispaikkoja. Että uskaltaisikohan sitä täällä edes saunaan eksyä...

Mulla on kivaa!:)

Tänään saan viettää kauan odottamani päivän ylhäisessä yksinäisyydessäni nauttien lähinnä tekemisen puutteesta! Meni pari viikkoa niin vauhdilla, että oikeasti alkoi jo kaipaamaan päivää ilman mitään menoa. Ensin Tuomas oli täällä, siitä suoraan viikoksi Espanjaan viettämään vappulomaa, sen jälkeen Hampuri tarjosi pari päivää parastaan ja nyt viikonloppuna Hannamari, Olli ja Karoliina oli vielä kylässä alottamassa reiliseikkailuaan. Huippua on ollut ja ihan huomaamattani oon alkanut kai jo vähän rakastamaan elämää täällä. En tiedä, miten hyvä emäntä vaan mun viikonloppuvierailijoille olin, kun aloin olla ite jo niin väsynyt :).

En edes pysty aloittamaan tarinaa Madridin reissusta, kun sattu ja tapahtu niin paljon! Kapun ja Lauran kanssa on ihan parasta seikkailla, kulkea siellä, minne muut turistit ei ainakaan eksy. Nautittiin yhdessä elämästä palvoen aurinkoa, tyhjentäen muutama purkki sangriaa (ja kannu mojitoa!), napsien tapaksia, ihmetellessä paikallista menoa ja analysoiden elämää. Siinä on aika mainiot ainekset onnistuneeseen lomaan, suosittelen! Totta kai kierreltiin myös Madridin nähtävyyksiä, mutta loppujen lopuksi ME taidettiin kuitenkin olla se suurin nähtävyys. Kolme enemmän ja vähemmän valkoista/punaista jättiläispitkää tyttöä kesämekoissaan solkottaen kummaa kieltä. "Muutama" pitkä katse, suu-auki-tuijotus ja salamanvälähdys saatiin osaksemme paikallisten kulkiessa tuossa 30 asteen helteessä vielä villapaidoissa ja karvakaulustakeissa. Idiootteja!:) Vapun viettokin onnistui Espanjassa yllättävän perinteisin menoin. Kiitos Marjalle serpentiinistä ja vappupilleistä (itse askarreltiin yo-lakin korvikkeet) ja luonto-äidille viikon ainoasta sadekuurosta, joka ajoi piknikkimme sisätiloihin. Matkamuistoina mukaan lähti palaneet sääret, Kapulle sikaflunssa ja uusia tarinoita, joita sitten vanhainkodin vierekkäsissä kiikkustuoleissa yhdessä muistellaan.

Ken haluaa tietää tekemisistämme enemmän kirjoitetussa muodossa (ja ylipäätään helpommin luettavassa muodossa), vierailkoon Kapun blogissa:) Minä annan kuvien puhua puolestaan.

Ei vaan mahduta samaan kuvaan;)

"Osallistuttiin" vappumarssiinkin. Olihan se kokeiltava vapunvieton toistakin puolta..

Joo, ei ollut meistä jonottamaan ja turhia sisäänpääsymaksuja maksamaan, etsittiin omat reittimme ja tapamme El Escorialin nähtävyyksien tsekkaamiseen.

Juhlittiin juhannus koivuineen vielä vapun perään ja ihan loman kunniaks päästiin lehteenkin! Kuva haastattelu-/paparazzitilanteesta halusi nyt hävitä tästä blogista jonnekin nettiavaruuteen, mutta todistusaineistoa kyllä löytyy ;)

Keskiviikkona 6.toukokuuta koitti sitten karu paluu arkeen. Rästikouluhommia riitti koko yöks ja englannin kieltä sai hetken houkutella esiin. Positiivista oli kyllä huomata, että saksahan kuulosti varsin ymmärrettävältä espanjan "kuuntelun" jälkeen. No, ei mennyt kauaa huomata, ettei arki Hampurissa kuitenkaan kovin ankeeta ole. Torstaina vietin iltaa Lenan kanssa vaihtaen muutaman(!!) viikon kuulumisia. Tavattiin terassilla myös australialainen reppureissaaja, joka parka oli Saksan keäisessä "kylmyydessä" ihan jäätymispisteessä. Ei kuulemma ennen ollu nähnyt, miten hengitys näkyy ilmassa valkosena.. Toivotin hänet lämpimästi (hehheh) tervetulleeksi ensi talvena Suomeen.
Perjantain julistan tähän astisen Hampurielämäni hauskimmaksi illaksi! Illanvietot ei ole enää mitään ilman Wii-pelejä:). Kuin pisteenä i:n päälle löysin vielä baarin, jossa myytiin Strongbowta hanasta!! Omena-siideriä mulla on tainnu täällä kaikkein kovin ikävä ollakin;)
Oli omenasiideriä tai ei, mulla on kivaa täällä. Ympärillä on oikeasti mukavia ihmisiä, kai niitä voi jo uusiksi ystäviksikin kutsua, koulunkäynti on asettunut uomiinsa ja kaupunkikin tuntuu omalta. En oo ollenkaan päässy sisään tuohon perusbilebileErasmusporukkaan, mutta enpä taida olla siitä ollenkaan pahoillani. Mielummin pari oikeaa ystävää kuin kolkyt biletuttua.

Hähää, arvatkaa kuka voitti?!

Happy days in Hamburg

Nyt on pieni hetki kertoa maailmalle, että elossa ollaan! Lento Madridiin lähtee 12.45, niin ei ihan vielä ole kiirettä lentokentälle. En edes ennättänyt tajuamaan, että olen lähdössä, kun Tuomas oli täällä. Äsken vasta pakkasin reppunikin (miten vähällä tavaralla voikaan viikon selvitä?!?) ja nyt alkaa kertyä perhosia vatsaan. Hampurissa on ihan harmaata, Madridiin oon sitten tilannut hellettä ja aurinkoa!

Tuomas kävi kylässä! Ne oli yhdet elämäni onnellisimmista päivistä. Mieli haikeana viime yönä saatoin Tuomaksen kotimatkalle, mutta silti en voi kun vaan hymyillä kaikelle, mitä yhdessä täällä seikkailtiin!

Nyt tyhjennän pääni ylimääräisestä vaaleanpunaisesta hattarasta ja suunnistan lentokentälle metsästämään oikeaa konetta. Viettäkää ihan mieletön vappu Suomessa!

Unohtunut otsikko

Tällä viikolla olen yrittänyt ottaa kiinni opiskelijaelämän toisesta puolesta, opiskelusta. Olen ollut ahkera ja saanut paljon hommia alta pois. Voinpahan nyt hyvillä mielin ensin lomailla Tuomaksen kanssa ja sitten kadota viikoksi Espanjan auringon alle! Lomalomalomaloma! (Muutenkin kun niin kamalan rankkaa tämä elämä täällä on..). Opiskeluista ei mitään sen kummempaa voi sanoa kuin, että mun pää tulee vielä räjähtämään sen saksan kurssin kanssa. Toivottavasti kuitenkin loppujen lopuksi positiivisista syistä; kaikesta uudesta tiedosta;). Mun pään rajoja vaan koetellaan, kun joudun olemaan täydellisen keskittynyt saksan tuntien ajan, että ymmärtäisin edes sanan sieltä, sanan täältä. Täksikin päiväksi mun piti opetella joku vanha perinteinen saksan kielinen kevät-runo. Haluisinpa vaan tietää, mikä tämänkin kotitehtävän pointti oli... Kaikille halukkaille voin kuitenkin nyt lausua oodin keväälle, ja kesäjuhliinkin saa toki kutsua esiintymään.

Keskiviikkoaamuna vääntäydyin myös erkan luennolle, jossa olinkin ainoa kuuntelija! Tiesin kyllä, etää yliopistolla on protestiviikko meneillään, mutten tiennyt sen tarkoittavan näin kirjaimellista protestointia.. Sainpa kuitenkin keskustella kaksin proffan kanssa (saksaksi!). Hihii, opettajan nuoleskelua. Keskiviikko oli myös sadepäivä. Se täytyy mainita, koska se on poikkeus mun tähän astisessa elossa täällä. Kouluakaan kun ei sitten ollut, niin ajattelin mennä vähän ostoksille. Se on paljon kivempaa, kun kanssakaupunkilaiset on kotona sadetta paossa. Oikeasti tarviaisin kaikkea muuta kuin kesämekkoja, välillä kun kuitenkin myös sataa.. Muttamutta.. Ei niitä voi vastustaa. TaisinMarja just ostaa sen papukaijamekon H&M:ltä josta joskus puhuit...? Keskiviikkoilta oli kulttuuria; käytiin taidenäyttelyn avajaisissa ja katsottiin the jalkapallomatsia Hampuri vs. Bremen.

Torstaipäivänä kävelin koulun jälkeen ympäriinsä ilman karttaa ja fiilistelin, kuinka tälläsessä kaupngissa ei nähtävä ja uudet tutkimusretleilypaikat ihan heti lopu. Illalla Hampuri kuitenkin selkeästi yritti saada mut ahdistumaan näyttämällä nurjiakin puoliaan. Ensin näin matkalla juna-asemalle ison auto-onnettomuuden. Paikalla oli yhteensä yli kymmenen palo- ja poliisiautoa ja ambulanssia. Pakkohan mun oli siihen jäädä hetkeks seuraamaan, kun palomiehet yritti saada jotain ulos ruttaantuneesta autosta. Olin kuitenkin (onneks) aika kaukana, ni en sen tarkempia yksityiskohtia nähny. Junassa sitten mun vastapäätä istu kappas, kappas joku muutaman liikaa nauttinut mummo, joka alko uhkaavasti nuokkua kohti mun syliä. Päivän ällötykseks ois todellakin riittäny nähdä, kuinka mummo oli laskenu allensa, mutta ei, Hampurilla oli vielä lisää annettavaa! Istuskeltiin siinä Lenan kanssa kaikessa rauhassa terassilla, kun taivaasta tippui jotain lämmintä suoraan reidelleni. Niin, pulu halusi sitten lähettää vielä omat terveisensä! No mikäs siinä, hauska ilta meillä oli joka tapauksessa! Nyt tiedän, missä on Hampurin paras kreikkalainen ravintola ja missä tarjoillaan kaupungin parhaat valkovenäläiset. Paikallisilta saa kaikki tarpeellisimmat vinkit! Ja pulu-episodikin on jo viikon paras vitsi :).

Tänään olen kaikesta niin innoissani, että melkein jo jouduin hyppelehtimään matkalla yliopistolta kämpille! Illalla menen Lenan luokse kokkailemaan ja tapaamaan sen kämppäkavereita ja huomenaamulla olen näteimmilläni ja ihanimmillani Tuomasta Bremenin lentokentällä vastassa!:)

Olen yksi iso hymy nyt vain!

Guten Tag!

Hups! On viikko vaan vierähtänyt ja mitään en ole kirjotellu. Ei sinänsä etteikö oisi asiaa, mistä kertoa, mutta ei ole ollut sitä sopivaa hetkeä kirjottamiselle. Tekemistä täällä ainakin tuntuu riittävän!

Tiistaina kävin tekemässä saksan lähtötasotestin ja ois pitänyt vaan olla huonompi! Nyt olen sellasella saksan kurssilla, jossa on mukana esimerkiksi tanskalaisia, jotka puhuu ihan natiivisti saksaa ja yks tyttö, joka OPISKELEE saksan kieltä.. grreat. Otetaan haasteena tämäkin. Tiistai-iltaa jatkettiin Hamburger Domissa. Se on/oli iso tivoli, tosiaankin ISO! Eksyttiin peilitaloon, mutta ei kyllä meinattu löytää tietä ulos itse tivolistakaan. Kokeiltiin myös vuoristorataa, joka oli ihan mahtava! En voinut olla nauramatta, kun mun takana istunut Guy huusi taukoamatta "fuck, fuck, fuck"...Kokeilin myös paikallisia herkkuja; suklaassa dipattua omenaa ja Schmalzer Kucheja, vähän kuin pikkusia munkkeja. Päivän jännittävin hetki oli, vuoristoradastakin huolimatta, kotimatka. Junassa joku paikallinen juopponainen suuttu, kun kuuli meidän puhuvan englantia ja alko kirota mulle! Sen sosiaaliset taidot rajottu aika pitkälle kiroilemiseen ja kohti sylkemiseen. Ihan viihdyttävä kaveri enivei.

Peilitalossa tais olla hauskaa.

Keskiviikkona mulla oli ensimmäinen erkan luento saksaks. Proffan puheesta ymmärsin sen verran, että seuraava luento on eri paikassa ja integraatiosta se kovasti koitti puhua. Se ei onnistunu yhtään pitämään rotia luentosalissa ja siellä oli pahempi häly ku OKL:n luennoilla koskaan:). Ja aina kun se jako jotain monisteita, se luki ne sen jälkeen meille ääneen. Yliopisto-opiskelijoillahan ei tunnetusti ole sisälukutaitoa... Parasta oli, et löysin luentosalista toiselta kurssilta tutun tytön! Täällä on muuten kummallinen tapa lopettaa oppitunnit/luennot niin, että opiskelijat koputtaa pöytää...
Keskiviikkoiltana käytiin melomassa. Meitä oli kolme (minä, Effy ja Guy), joten meidän suoraanmelomisennätys oli ehkä kaks metriä, mutta yhteenkään soutu-, polku-, purje- tai moottiriveneeseen saati kanoottiin, kajaakkiin, laivaan tai vesilintuun ei törmätty! Näillä joilla on varmasti totuttu idioottikanotoijiin:). Mutta maisemat oli mahtavat! On ihan uusi persperktiivi katsoa miljoonakaupunkia vedeltä päin.. Rentoutuminenkin oli taattua. Annettiin vaan välillä tuulen kuljettaa kanoottia ja nautittiin auringosta.

Keskiviikkoilta oli Guyn viimeinen täällä, joten totta kai meidän piti esitellä sille Reper Bahn. Oltiin Effyn kanssa parhaimmat oppaat ikinä. The bilekatuakaan ei löydetty apua pyytämättä, paljon kaikkee muuta (mukaan lukien huoria vyölaukkuineen) kuitenkin. Nyt on todistettu, että tunnissa ennättää kävellä alueen pääpiirteissään läpi ja vielä istua kaljalla kuunnellen live-musiikkia (=mies, kitara ja Sunrise Avenuen biiisit). :D

Torstaitorstaitorstai.. Siitä tullaan puhumaan k-a-u-a-n, mutta ehkei täällä blogissa;). Meillä oli siis Erasmus-bileet, joissa oli opiskelijoita ympäri Saksaa. Illan/yön huippuhetkiin kuuluu oikeesti hyvän makuisen kaljan löytäminen, yhteiskuva dragqueenin kanssa, oman juna-aseman ohi nukkuminen... No, hauskaa oli ainakin!

Minä, Adrienn, Anna, Toby ja Michael

Kerrankin olen lyhyempi nainen!

Perjantain kulutin aika tehokkaasti nukkumalla. Illalla tähän kämpille kokoontu iso porukka vaihtareita istuskelemaan. Jotenkin oon tottunu siihen, että iltaa istuessa syödään sipsiä ja karkkia, mutta ei näköjään täällä. Tarjolla oli esimerkiksi ehkä viittä erilaista juustoa, Ranskasta asti hilattua maksapateeta, lohta ja kaikenlaisia herkkuja.. Mun 1,99€ viini tais kalveta siinä rinnalla... Mun bilefiilis ei kuitenkaan, kumma kyllä, perjantaina enää noussu, joten olin sängyssä jo ennen yhtä. Mut tosiaan, vähitellen alkaa hahmottua tämä Erasmus-elämän mentaliteetti..

Lauantaina kulutin päivän paikallisessa IKEAssa, joka on kuin Lidl - ihan samanlainen joka paikassa. Ostin uusia tyynyjä ja värikkäämmät petivaatteet+viltin, ni saan ehkä tästä huoneesta vähän kotoisamman. Kunhan saan huoneen imuroituakin ja kaiken tiptop, niin otan kuvan valtakunnastani. Illalla kiertelin vielä Lenan ja Effyn kanssa Sternschanzessa. Siellä on Hampurin ainoa vallattu talo, jonka valtaajat saa pitää edelleen. Siellä järjestetään bileitä ja keikkoja. Tänä lauantaina ei ollu vielä fiilistä jäädä sisään, mutta se on meidän "things to do"-listalla. Listalle lisättiin myös rantabileet. Keskellä tuota kaupunginosaa on nimittäin aidattu alue, jossa pidetään kesällä beachpartyjä ilman merta:). Istuskeltiin yhdessä vielä terassilla ja parannettin maailmaa. Huomaan, että mun maailmankuva on laajentunut potenssiin sata jo tässä parissa viikossa. Olen ihan idioottina ihmeissäni esimerkiksi, kun Effy kertoo, ettei heillä Israelissa ole joulupukkia. No, juutalaisia kun ovat... Niinpä.

Kesäinen sunnuntaipäivä kulutettiin Lenan ja uuden tuttavuuden, Adriennen kanssa eläintarhassa. Eläimet kuuluu heti meren jälkeen ykkösenä mun Must see -listalle. Parasta oli, kun vuohiaitaukseen pääsi ite sisään vuohia silittelemään (ihan tytöt niinku Budapestissa..) ja ne parat luuli mun kädessä ollutta karttaa ruuaks.. Loppujen lopuks sain sitä karttaa heiluttelemalla ne kaikki seuraamaan mua. Saatoin olla vähän innoissani, kuten myös rakastelevien leijonien näkemisestä, ensimmäisen bratwurstin syömisestä ja pikkuisista norsun poikasistakin...

Kosketin myös norsun kärsää!!

Tämän päivän vietin hengailemalla Lenan kanssa. Käytiin ostamassa liput Tracy Chapmanin ulkoilmakonserttiin, joka on heinäkuussa tuossa ihan meidän naapurissa Stadtparkissa!

Tällä viikolla ei ehkä kuitenkaan tarvitse olla ihan yhtä paljon tekemistä kuin edellisellä. On Hampuri ja ihmiset täällä jo todistanut mulle, etten ihan niin helposti pääse tylsistymään kuin aluksi saatoin pelätä:).

Lübeck und Travemünde Strand

Eilen tehtiin päiväreissu suomalaisittain Lyypekin kaupunkiin ja Travemünden biitsille. Matkustettiin yhessä Effyn ja sen täällä käymässä olevan kaverin kanssa. Oli ihana päästä käymään pikkukaupungissa, jossa voi kävellä joka paikkaan ja yhessä päivässä ennättää nähdä kaiken olennaisen, tai ainakin mielenkiintosen. Lyypekissä oli lähinnä kauniita vanhoja taloja, lisää vanhoja taloja ja kirkkojakirkkojakirkkoja. Hauskaa oli, et kaikki talot tuntu olevan vinossa vähintään yhteen suuntaan ja, että kirkkojen katolla oli ristien sijaan KANA! Kaupunki on kuuluisa marsipaanista, joten maisteltiin sitä kukkakaalin muodossa; ihan yhtä pahalle maistu kun Suomessakin.

Jatkettiin kaupungista junalla vähän matkaa kohti Travemünden rantaa. Siellä oli joku iso satama, mistä ois päässy Suomeenkin, mutta meitä kiinnosti jotenkin enemmän vaan hiekkaranta! Siellä tuuli kovasti, joten auringonottoon ei ihan pystytty, mutta voi, mä rakastan merta! Jotenkin, kun sitä ei tuolla Itä-/Keski-Suomessa ole tottunut meren rannalla asumaan, oon aina fiiliksissä, kun saan kävellä hienolla hiekalla ilman kenkiä ja kastella varpaita meren (jääkylmissä) aalloissa. :) Heti, kun näen meren, tuntuu, että olen lomalla!

Alueesta kyllä näki, että siellä asuu ne, joilla on varaa hienoon merenrantakämppään ja avoautoon + ne, jotka nauttii perusturistielosta korkeessa hotellissa, josta suoraan ulko-ovelta alkaa hiekkaranta. Ois kyllä silti tosi kiva mennä käymään siellä kunnon helteellä uudestaan ihastelemassa purjeveneitä, syömässä sampanja(!!)jäätelöä, nauramassa eksyneille joutsenille ja leikkimässä rannalla! Ehkä sitten uskaltaisin maistaa jo paikallisia hyvin epäilyttäville näytäviä kalaherkkujakin...




P.S Sunnuntaina, kun istuskelin Effyn kanssa puistossa huomattiin yhtäkkiä, että suurinosa ihmisistä meidän ympärillä otti rajatonta rusketusta ja esitteli alastonta olemustaan varsin suurella ylpeydellä käyskennellen ympäri nurmikkoa. Kiva, ihan nättejä olivat. Ja komeita. Alastomia.

I got my first sunburns!

Viimeiset pari päivää olen ollut hyvin onnellinen ERASMUS-elämääni, toimistoissa juokseminen on vaihtunut yhdessäoloon ja hauskanpitoon. Auringossakin on tullu sen verran oltua, että olen jo hieman palanutkin.. Sinänsä aika säälittävää, että palamiseen minulla vaaditaan noin tunti auringossa istumista.. Mutta uskon ja toivon, että tällä menolla olen elokussa vähemmän punainen ja enemmän ruskea.

Keskiviikkoiltana sain leikkiä Hannan mallia, kun hänen piti kuvata koulutyötä aiheesta Strohkopf.

Torstaina mulla oli ekat kaks tuntia koulua!! Se kurssi käsittelee pelien ja tietokonepelien hyödyntämistä opetuksessa ja ryhmätyönä pitää suunnitella oma peli. Noh, ainakaan se kurssi ei oo saksaks.. Päätin kävellä yliopistolta kämpille ja mulla meni matkaan neljä tuntia, kun sää oli niin hyvä, et pysähdyin vähän väliä istuskelemaan rannoille ja puistoihin, syömään jäätelöä, polttamaan itseäni auringossa... Löysin matkalla myös jotain Hampurin ökyaluetta. Tiedän niin minkälaisen talon pihan tulen oman avoautoni tulevaisuudessa parkkeeraamaan.
Illalla nautittiin Effyn kokkaamaa ruokaa ja mun ostamaa viiniä. Mun mielestä on parempi näin,et muut kokkaa ja mä huolehdin viinistä. Lopulta sain kokea ekat kunnon vaihtaribileeni, joihin kuului miljoona uutta tuttavuutta (kaks suomalaistakin!), amerikkalaisia juomapelejä, Reperbahn ja yöllinen döner.
Kuvaajalla oli pieniä keskittymisvaikeuksia, mutta tässä olen Effyn ja Torbenin kanssa.

Perjantai-iltana tapasin kreikkalaisia uusia tuttavuuksiani, Lenaa ja Alía. Ne on ollu täällä yhtä kauan ku minäkin. Meillä on tosi samanlaiset fiilikset ollu tästä alkuvaihdosta, joten oli tosi mukava ja terapeuttistakin jutella yhessä. Huomaa, ettei omien välillä ihan hölmöjenkin ajatusten ja tunteiden kaa ookaan niin kummallinen.

Lena, vähemmän kreikkalaisen näkköinen, ja Alía, jo helpommin kreikkalaiseksi tunnistettavissa.

Lauantaipäivän kiertelin Lenan kanssa kirpputorilla ja Sternshanzen pikkukauppoja, syötiin maailman parasta jäätelöä ja istuskeltiin puistossa. Tuntuu, että Lenan kanssa tulen täällä kaikkein parhaiten nyt juttuun. On tosi helpottavaa, että on joku, jonka kaa voi jutella ihan kaikesta!



Enää 13 yötä ja Tuomas tulee kylään!!<3 Ja eilen illalla varasin vielä lentoni Madridiin. Vuosituhannen vappu siis Kapun ja Lauran kanssa edessä! Tässä onkin haastetta. Yrittää elää täällä nauttien hetkestä, kun tietää, että tuollasia herkkuja on ihan kohta tulossa!!:) Nyt otan kuitenkin kirjan ja mansikkarasian kainaloon ja suuntaan puistoon nauttimaan maailman parhaasta seurasta; auringosta ja itsestäni.

Aurinkoista pääsiäistä Suomeenkin!

p.s Postissa lähetettiin uusi pankkikortti, mutten usko, että se voi olla oikea. Ei sirua eikä paikkaa allekirjoitukselle. Edessä on siis vielä ainakin yksi toimistoreissu :/

Opiskelijakortin metsästys

Missio: Löytää opiskelijakortti, jolla saan matkustaa ilmaiseksi ympäri Hampuria ja edullista ruokaa Mensassa. Pää täynnä räkää ja yskien kuin keuhkotautinen olen ravannut pitkin kampusta.

Maanantai 6.4
Tapasin koordinaattorini, joka ei edelleenkään tiennyt mistään yhtää mitään. Haisi lähinnä vanhalta viinalta ja keskittyi haukkumaan Hampurin yliopistoa. Vaihtaa itse ensi vuona töihin Hannoveriin. Kaikki erkan kurssit on saksaksi, mutta koordinaattorin kursseilta varmasti irtoaa helppoja pisteitä. Jollainhan sen on turhuutensa koordinaattorina korvattava ;).
Tulos: Ei opiskelijakorttia. Lähinnä järkytys siitä, miten rumaa aluetta yliopisto on, rakennustyömaata ja 80-lukua.
Jatkostrategia: Sähköpostia ympäri yliopistoa. Kyllä jonkun on tiedettävä jostain jotain.

Tiistai 7.4
Aamulla riensin kv-toimistoon, sielläkään ei kukaan tiennyt mitään. Se, kenen luultavasti/toivottavasti pitäisi osata auttaa, ei ollut paikalla. Ihme kyllä. Myöhemmin tapasin kasvatustieteiden koordinaattoriin. Ja HÄN TIESI JOTAIN! Hän osasi auttaa minua! Jos kokisin minkäännäköistä tarvetta rakastua viisikymppiseen naiseen, tässä olisi kohde! Mahtava Christine Mayer antoi minulle siis osoitteen, johon on mentävä huomenna ja, josta opiskelijakortin kai vihdoin pitäisi löytyä. Bonuksena sain vielä kaksi englanninkielistä kurssia, jotain mediakasvatusta, tietokonepelejä ja bloggausta. Grreat.
Tulos: Helpottavaa tietoa, elämäniloa, auringonpaistetta, kevyitä askelia ja hymyä Sallan kasvoille.
Jatkostrategia: Lisää toimistoja huomenaamulla.

Tänään, keskiviikko 8.4
Hiphei! Tapasin hänet, kenet pitikin! Täytin muutaman uuden lomakkeen lisää, näytin aikaisemmin täytettyjä lomakkeita (olen jo oppinut pitämään kaikki mahdolliset paperit koko ajan mukana) ja kyllä, VIIKON päästä minulle tulee väliaikainen opiskelijakortti postissa. Olis nyt voinut jonkun junalipun edes kiitoksena kaikesta tästä ravaamisesta mulle antaa..

Mitä ihme kiksejä saksalaiset saa siitä, että asioita ei voi hoitaa kerralla yhdessä paikassa? Oisko mahdotonta organisoida edes hieman tätä byrokratiasa?

No, onneksi tässä ravatessa ja yskiessä olen tavannut myös uusia ihmisiä! Eilen istuin iltaa paikallisten lakiopiskelijoiden kanssa. Paikassa, missä istuttiin oli ehkä enemmän asennetta ku porukassa, mutta viihdyin. Tänään tapasin pari kreikkalaista saksan kielen opiskelijaa, jotka kaipasivat kovasti uusia ystäviä :). Enköhän näe heitä uudelleen tässä joku ilta. Sitä paitsi kreikkalainen poika luuli mua britiksi!!! En kyllä tiedä pitäisikö se ottaa kohteliaisuutena kielitaidon suhteen...
Hauskaa, kun en muista kenenkään nimiä, joudun määrittelemään ihmisiä kansalaisuuden ja opiskelujen mukaan. Ehkä huomisesta alkaen alan kirjoittamaan, että tapasin "isonenäisen pojan" ja "pitkäjalkaisen tytön"...
Kuvat todisteena keväästä, ei kortin metsästyksestä.

Toimin aurinkoenergialla

Rakastan tätä auringonpaistetta (varsinkin kun Suomesta kuuluu kokoajan lumisia uutisia) ja kevään tuoksua!! Tällä säällä ei oo kiva istua sisällä, joten on kiva, et tekemistä on riittänyt. Torstaiaamuna kävin avaamassa itelleni unkarilaisen Hannan avustuksella pankkitilin. Viikon päästä pitäis olla saksalainen pankkikortti, jota vinguttaa. Kaikista parasta oli, kun Hanna suositteli mulle sitä pankkia, se sai tilata itelleen jonkun lahjan! Hanna valitsi sauvasekottimen, lupas pitää pirtelöbileet, kunhan se postissa saapuu :) Loppupäivän vietin kierrellen keskustaa. Mulla oli oikeesti asiaakin, kun huomasin, että olin unohtanu mun juoksutopin pois matkalaukusta (en kyllä ymmärrä, mihin sohvan alle se on voinu jäähä..). Onnistuin kuitenkin löytämään kaikki just mun kukkarolle sopivat kaupat, Luis Vuittonista Chaneliin. Jotain ostettavaa kuitenkin löysin! Yks myyjämummo meinas vaan suuttua mulle, kun Visa-kortin ja kuitin allekirjotukset ei täsmänny täydellisesti. Täällä pitää siis näköjään keskittyä myös kuitteja allekirjottaessa.. Juoksutopinkin löysin Niken kaupasta, jossa oli kaikki vaatteet alennuksessa. Oisin niin halunnu kaiken sieltä! Kaupunkikierroksen kohokohta tais kuitenkin olla cookies-jäätelö! Mun mitään suklaata täällä tarvitse syödä, kun voin elää irtojäätelöllä ;)

Perjantai-iltana meidän saksalainen kämppis laitto meille ruokaa, joka oli ihan tosi hyvää. Israelilainen kämppis vielä siunas meidän sapatin aloittavan aterian heprean kielisellä rukouksella. Tykkään tästä monikulttuurisuudesta! Jatkettiin iltaa Sternschanzen kaupunginosaan, joka oli tosi viihtysä; täynnä kahviloita, pikkukauppoja, taidegallerioita, 2nd hand -kauppoja jne...Sinne täytyy päästä tutustumaan vielä paremmin. Löydettiin sattumalta joku ihan hyvä keikka. Hassua oli, et ihmiset istu rivissä, ku missäkin konserteissa. Mä halusin seisoa, et ois ollu ees vähän enemmän keikkafiilistä. Meidän rupes tekemään mieli tanssimaan ja lähdettiin etsimään tietä kohti the bilealuetta St. Paulia ja Reperbahnia. Voivoi. Se alue näyttää sieltä, et vaan astumalla sisään johki tissibaariin saa kaikki mahdolliset taudit.. Vastaankävelevät transut oli kuitenkin varsin viihdyttäviä (kuten kaikki villkuvat neonvalotkin) ja mikä parasta, humalaisimmat vastaantulleet oli luonnollisesti suomalaisia turisteja! Loppujen lopuksi löydettiin kuitenkin mukava baari, jossa oli nurkassa iso ilmapatja, joka toimi pomppulinnana!! Musiikki oli myös huippua; oon aina halunnu päästä tanssimaan Arctic Monkeysien tahtiin :).

Tänäaamuna lähdin Effyn ja Hannan kanssa tutustumaan Sternschanzelle ison ulkokirpparin tarjontaan. Itse löysin hauskan sudenkorentorintakorun (tosin pikkukaupasta kirpparin laidalta) ja tykästyin alueeseen kovin! Iltapäivällä kävin kauempana halvemmassa supermarketissa ruokaostoksilla. Oon sitä mieltä, että saksalaiset syö epäterveellisesti! Makkaraa ja pullaa vaan kokoajan. On vielä vaikee löytää kaupasta sellasta ruokaa, mitä haluaa... Täytyy ottaa tää kulinaarisen seikkailun kannalta ;).

Oon todellakin ihan turistina täällä liikenteessä. Effy jo nauraa mulle, kun joka toinen sana, minkä sanon on "Ooo!". Olen siis juuri nähnyt jotain kovin hienoa/mielenkiintoista/uutta/jännää/muuten vain erikoista. Kaikesta innostuminen onkin ollu mulle aina niin kovin vaikeeta ;). Mutta täytyy sanoa, että aika "Oo!:lta" tämä alku onkin näyttänyt! Haaveilin tänne tullessa, että pääsen kiertelemään juuri kirpputoreja ja pikkuputiikkeja keskustan HM:n sijaan, kummallisia keikkoja ja kuppiloita yökerhojen sijaan.. Eiköhän noita kaikkia vielä tähän neljään kuukauteen mahdu, mutta juuri nyt olen hyvin tyytyväinen tähän!:)

P.S Tarkoitus oli laittaa tähän joku kuvakin mukaan, ettei oo ihan niin tylsän harmaata.. Mutta kyllä, HETI ensi kerralla ;)

Kaikkea uutta ja jännää..

..Niin jännää, että lenkillä törmään ihmisiin ja kävellessänikin kompastun jalkoihini. Minkäs sille voi, kun suu auki idioottina kattelee ympäriinsä, eikä eteenpäin saati varpaisiin. Mulla on vielä vähän oppimista miljoonakaupungin tavoille ;)

Tänään oli kiva päivä. Tunnelmat menee silti koko ajan ihan vuoristorataa, kun olen yhtä aikaa tosi innoissani kaikesta uudesta ja ah, niin jännästä ja samaan aikaan kuitenkin tuntuu, että täällä oleminen jännittää.. Kai se vaan niin on, että uusi tilanne jännittää välttämättä, vaikka miten rennosti ikinä yrittäiskään olla.

Aamupäivän vietin paikallisessa "Kelassa" ja nyt olen sitten virallisesti Hampurissa. On ihan leima paperissa siitä todisteena. Loppupäivän kiertelin lähialueita. Joet tekee alueesta tosi viihtysän, mut on Saksa siitä kumma maa, että joka toinen rakennus tuntuu olevan ku linna ja joka toinen ku mikäkin rotisko... Löysin kuitenkin ihan mielettömän hienon paikan, Stadtparkin! Se oli iso puistoalue, jonka keskellä oli lampi, jossa saa uida. Ihmiset istu nurmikolla, soitti kitaraa, grillas, lennätti leijaa; nautti elämästä! Tiedän, mihin tästä eteenpäin menen aina sillon, kun on vähänkin tekemisen pulaa :) Siellä oli myös pikkupoikia leikkimässä kauko-ohjattavilla veneillä. Toisella oli sellanen merirosvolaiva ja aion niiin ystävystyä sen pojan kaa :)

Illalla otin itseäni niskasta kiinni ja, kun kuulin puhetta keittiöstä, menin ja sanoin moi! (nojoo, hello) Eikä ne ees ollu pelottavia tyyppejä. Mun kämppiksiä oli siinä saksalainen poika ja israelilainen tyttö, mukaan tuli myös unkarilainen tyttö toisesta kämpästä. Istuskeltiin ja pelattiin unkarilaista korttipeliä. Voitinkin yhen kierroksen! Englannin puhumista en ainakaan jännittäny yhtään, mut hetki menee, et pystyn tuottamaan mun puheripulia englanniks niin, et siitä vielä joku saa selvääkin..

Nyt olen ihan ylikierroksilla kaikesta uudesta! (ja siitä, että suunnitellaan Kapun ja Lauran kanssa yhteistä vappua Madridissa!!!:D)

Yksi väsynyt matkustaja

Jej! Selvisin perille. Eikä tuossa matkassa paljoa edes ollut selviämistä; yllättävän helppoa kaikki, eniten rassasi odottaminen. Matka alko bussilla Jyväskylästä 00.30, joten 13.30 Hampuriin laskeutuneena olin ihan ta-jut-to-man väsynyt. Kuin ihmeen kaupalla löysin liiankin näppärästi kämpällekin, vaikka soittaessani toimistoon, että olen tulossa minulle kovasti naureskeltiin, kun en oikein tiennyt, mihin minun oli tarkoitus edes löytää.. Metrolla pääsin kuitenkin tosi lähelle!

Toimistossa allekirjoitin sata ja kaksi lappua, sain avaimet ja pääsin vihdoin ja viimein eroon matkalaukun raahaamisesta. Rinkkaa tuli sitä perässä hilatessa ikävä! Kämppä vaikuttaa ihan mukavalta. Huone on jopa vähän isompi kuin luulin, ja ketä nyt ei ruskea kokolattiamatto ilahduttaisi! ;) Jaan kämpän (kai) 7 muun tyypin kanssa, joista olen törmännyt vasta yhteen poikaan. Yhteinen vessa/suihku mulla on varmaan myös jonkun pojan kanssa, ainakin sen siisteydestä päätellen... Keittiö on isompi ku mun koko Kortepohjan kämppä ja uskalsin jo viedä yhden hyllyn mun ruuille:). Huomenna aion olla sosiaalinen ja tutustua kämppiksiini, tänä iltana keskityn enää vain sängyn testaamiseen. Mietin vain lentokentällä bisnesmiehiä katsellessani, ettei ois musta sellaseen. Tai ainakaan työntekoon matkustamisen jälkeen..

Ja niin, äiti ja isi. Ei tartte olla huolissaan, etten saisi pääsiäismunia! Lähikaupassa oli mistä valita ja ne oli SUURIA!!!:D Aivan ja tärkeinhän tässä meinaa unohtua; täällä on mulle ihan kesä (vaikka vastaantulijoilla onki toppaliivit)! Ja sen kunniaks ostin mansikoita. Nam! Ja tästä kämpästä heti tien toisella puolella on joki ja täältä asuntolalta saa lainaan veneitä! Valmistaudu vaan Tuomas tänne tullessasi soutamaan mua ympäri Hampuria ;)

Nyt nalle kainaloon ja sänkyyn, niin jaksaa huomennakin vielä nauttia saksalaisesta byrokratiasta, toimistosta toiseen juoksemisesta ja lappujen allekirjoittamisesta.