Palasin tiistaina siis Suomen retkeltä tänne keskelle sadetta. Voitte vaan kuvitella, miten paljon tuo ilma autto mun asennoitumisharjoituksissa maailman onnellisimpien päivien jälkeen. Alkoi jo nimittäin kovasti houkutella kainalo jäämään Jyväskylään. Ihanaa oli kuitenkin huomata, että elo Suomessa oli ihan ennallaan; maito maistui yhtä täydelliseltä kuin ennenkin ja kaupasta hirvitti ostaa sitä ylihintaista omenasiideriä. Koti seisoi edelleen samassa osoitteessa ja samat maailman rakkaimmat naamat siellä tuli vastaan. Tuomaskin oli oma rakasidiootti itsensä, vaikka vähän jo lentokentällä säikähdin siistiä olemusta ja politiikkapuheita ;). Niin, enhän mä ollutkaan poissa Suomesta kuin reilu kaksi kuukautta, mutta voin taata, että on ollut päiviä, kun se on tuntunut ikuisuudelta.
Hampuriin palaaminen oli kummallista. Mulla oli ollut niin kauan täällä vieraita ja viimeset viikot oon ollu kokoajan niin kovasti menossa, että tuntu, että tiistai-ilta ja vielä keskiviikkokin meni totutellessa takas tähän kämppään ja omaan Hampuri-elämään. Lupasinkin itselleni ja kavereille, että loppuajan koitan parhaani mukaan pysyä täällä ja nauttia tästä kaupungista. Nyt olen ollut ahkera(!?) koululainen; huomenna lauantainakin on koulua. Kyllä mä täällä koulussakin käyn ja kotiläksyjä teen, vaikken niistä blogissa kovin taida jaksaa valittaakaan :). Saksan tunnillakin ylitin itseni ja pidin loistoesitelmän SAUNASTA!
Vähän olen kateellinen teille, jotka juuri tällä hetkellä fiilistelette Provinssissa! Minttu soitti Samuli Putron keikalta ja Tuomas raportoi syövänsä Herran Ylpön kanssa viereisissä pöydissä. Ens viikonloppuna menen tsekkaamaan onko Hurricanesta minkäänlaista kilpailijaa meijän festareille ja Saksan kovimmista bändeistä mun suosikkisuomikeikoille. Epäilen. Mutta toivon aurinkoa, kun ei tosiaan oo viime kesän festarisadetakki ja -hattu täällä mukana! Eikä ees "kreikkalainen jumppapukukaan" :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti