Nyt on jo sopivasti kulunut aikaa Saksasta palaamisesta ja melkein olen asettunut aloilleni Jyväskylään. Oma uusi kämppä täällä ei ihan täysin tunnu vielä kodilta. Kaupunki ympärilläni kylläkin! Palaamisen jälkeen meni kyllä hetki, ennen kuin ymmärsin, etten enää lennä takaisin Hampuriin. Nyt syksy on (onneksi?) tuntunut niin kiireiseltä ja mukavaa tekemistä on riittänyt, etten suuremmin ole ennättänyt vaihtoaikaa haikailemaan takaisin; lähinnä muistelemaan vain lämmöllä. Uudet ystävät ilmestyvät kyllä tarpeeksi usein uniini muistuttamaan olemaasolostaan. Heitä olenkin kovasti ajatellut. Usein kulkiessani näen kohteita, joista Lena ja Efy osaisivat ottaa hienoja valokuvia, baarissa toivon Henningiä tanssikaveriksi, yksin kämpillä ollessani kaipaan Saksan asunnon sosiaalisuutta... Ja Stadtpark! Sinne taidan Hampurista kaivata eniten!
Mahtava kokemus!
... joka jätti jälkeensä loputtoman reissukuumeen. Suomi on ihan tylsä maa. Voisinkohan vain jatkaa asioiden hoitamista saksaksi täälläkin? Säilyisi edes pieni jännitys. Enkä ainakaan juo maitoa, kun se aina maistuu yhtä turvallisen hyvälle.
Uusi harrastus on ainakin aloitettava, jotta vastedeskin tutustun joka päivä uuteen ihmiseen. ♥
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti