Pari hassua päivää vielä

Kohta tää on sitten ohi. Suomeen pitäis tiistaiaamuna palata. Mun paran pää on ollut pari päivää ihan sekasin. Ei se tiedä, mitä ajatella. Kun yhtä aikaa pitää olla hirveen innoissaan ja onnessaan, että pääsee kotiin; suruissaan, kun pitää uudet ystävät ja kaupunki jättää; kummissaan, kun aika meni niin nopeesti; huolissaan, kun pitäis taas kohta jatkaa "tosissaan opiskelemista"... Pitäis jotenkin saada höyryjä ulos päätä pakottamasta, mutta ei viimeisiä päiviä täällä kehtais riitelyyn tuhlata. Hih, odottakaa vaan äiti ja isi, kun täältä kotia ennätän ;).
Ja siks varsinkaan en täällä rupea rähisemään, kun on ollut taas mahtavan mukavia päiviä! Suurimpana kohokohtana ehkä eilinen reissu Syltin saarelle. En oo koskaan uinut niin suurissa aalloissa. Ette arvaa, että olin in-nois-sa-ni!! Loppujen lopuksi hiekkaa ja varsinkin suolaa oli joka paikassa, mutta hitto se oli kivaa!! Enkä hukkunutkaan ja bikinitkin pysy matkassa (suurinpiirtein).


Helteet on myös helliny meitä täällä. Sen kunniaksi järjestettiin yhtenä iltana vesisota. Olin ihan läpimärkä viiden ekan minuutin jälkeen ja loppujen lopuksi oli ihan sama vaan mennä vaatteet päällä uimaan. Farkut osoittautui kyllä siihen hommaan hieman epäsopivaksi vaatetukseksi.


Viime sunnuntaina noustiin ylös kello neljä ja suunnistettiin Fischmarktiin. Oon näköjään (sittenkin) jo liian vanha ja huono bilettäjä, kun en koskaan sinne suoraan Reeperbahnilta ole estynyt/selvinnyt/jaksanut/muistanut mennä. Kotimatkalla pelattiin hedelmäkeilausta. Suosittelen.


Loppuaika onkin sitten keskitytty olemaan porukalla idiootteja. Mikäs sen viihdyttävämpää. :D

Nyt on tavarat jo oikeastaan pakattu. Minä, keräilijahamstraaja, olen onnistunut luopumaan tavaroistani ihan uskomattoman tehokkaasti. Huone alkaa olla kiitettävän tyhjillään. Ajattelin vielä olla edistyksellisen yhteiskuntakelvollinen ja ennen lähtöäni pestä ikkunat. Ajattelen, että se voisi olla ihan kiva homma. Tänään on edessä vielä tämän reissun viimeiset bileet ja kahdelle tulevalle päivälle on tilattu hellettä (=täydellistä Stadtpark-löhöilysäätä). En tiedä, olenko nyt sillä tuulella, että alkaisin filosofoimaan Hampuri-kokemuksen plussia ja miinuksia tai kotiinpaluun kurjuutta ja ihanuutta. Ehkä palaamme siihen vielä päivänä toisena... Sen vain sanon, että suurimmat hankaluudet on aiheuttanut asiansaosaamaton kv-koordinaattori Hampurin päässä ja suurimmat ilot mahtavat ihmiset ympärilläni ja minä innokkaana osallistumassa kaikkeen!:D