Deutsch rollercoaster

Mielipiteet ja tunnelmathan voi (ainakin) naisilla tunnetusti mennä hyvinkin nopeaa vuoristorataa. Tänään pääsin sitten saksan kielen vuoristoradan kyytiin. Päivällä, kun tulin saksan kokeen jälkeen yliopistolta kotiin, olin täysin varma, että mun saksan opiskelu ja ylipäätään käyttö jäi siihen. Koe oli aika nöyryyttävä kokemus. Huomasin, etten oikeastaan ollut ymmärtänyt alkukurssin aikana kieliopista mitään ja vastaukset meni sata-nolla arvailuksi. Opettajan piti vielä käydä vieressä henkilökohtaisesti utelemassa, "verstehst du alles, Salla?" ja piirtelemässä nuolia paperiin, osoittamaan mitä olin jo eka tehtävässä ymmärtäny väärin...
Harvoin mistään yhdestä tyhjänpäiväisestä kokeesta näin kovin lannistun, mutta harmitti kamalasti, että joku idiootti saksankurssi tuntuu syövän kaiken motivaationi ja varsinkin innostukseni koko kielen käyttöön! Itseluottamukseni ja kiinnostukseni hipoessa pohjamutia raahauduin yliopistolle katsomaan elokuvaa. Leffa korvaa ensi viikon kielikurssin tapaamisen, joten paikalle oli saavuttava...
Mutta nyt, vähitellen, vuoristorata alkaa saada vauhtia ja kivuta ylös. Tapasin matkalla leffaan tyttöjä kielikurssilta, joiden seuraan lyöttäydyin ja sain vertaistukea. Niidenkin mielestä meidän saksan ope on aika pelottava. Yksi kätinen ja hymytön kun on. Vuoristorata saavuttaa huipun, kun huomaan, että elokuva (Wilkommen bei den Sch'tis) on ihan tajuttoman hauska. Okei, dupattu puhe näyttää tyhmältä, juoni on ennalta-arvattava, hahmot ja vitsit kliseitä täynnä enkä ymmärrä puheesta juurikaan mitään. Mutta silti naurannaurannauran koko ajan! Leffasalissa oli myös ihan mielettömän hyvä tunnelma; porukalla oli repullinen eväitä ja kaljaa mukana ja parhaille vitseille taputettiin.
Illan kohokohta, vuoristoradan eniten vatsan pohjasta ottava mäki, on kuitenkin kotimatka. Juttelen KO-KO matkan yliopistolta kotiovelle SAKSAA!!! Se oli oikea kes-kus-te-lu sak-sak-si!!! Olen niin innoissani! Mulla on vielä mahiksia. Minua ymmärrettiin! Kerroin enemmän kuin vain oman nimeni ja kotimaani. Nyt olen täpinöissäni. Fiilis on kuin jännittävän vuoristoradan jälkeen; jalat tutisee, naamalla on leveä hymy ja olen ylpeä itsestäni. Selvisin hengissä ja haluan kyytiin uudestaan!:)

...Eihän siihen mennytkään kuin reilu kuusi viikkoa...