Happy days in Hamburg

Nyt on pieni hetki kertoa maailmalle, että elossa ollaan! Lento Madridiin lähtee 12.45, niin ei ihan vielä ole kiirettä lentokentälle. En edes ennättänyt tajuamaan, että olen lähdössä, kun Tuomas oli täällä. Äsken vasta pakkasin reppunikin (miten vähällä tavaralla voikaan viikon selvitä?!?) ja nyt alkaa kertyä perhosia vatsaan. Hampurissa on ihan harmaata, Madridiin oon sitten tilannut hellettä ja aurinkoa!

Tuomas kävi kylässä! Ne oli yhdet elämäni onnellisimmista päivistä. Mieli haikeana viime yönä saatoin Tuomaksen kotimatkalle, mutta silti en voi kun vaan hymyillä kaikelle, mitä yhdessä täällä seikkailtiin!

Nyt tyhjennän pääni ylimääräisestä vaaleanpunaisesta hattarasta ja suunnistan lentokentälle metsästämään oikeaa konetta. Viettäkää ihan mieletön vappu Suomessa!

Unohtunut otsikko

Tällä viikolla olen yrittänyt ottaa kiinni opiskelijaelämän toisesta puolesta, opiskelusta. Olen ollut ahkera ja saanut paljon hommia alta pois. Voinpahan nyt hyvillä mielin ensin lomailla Tuomaksen kanssa ja sitten kadota viikoksi Espanjan auringon alle! Lomalomalomaloma! (Muutenkin kun niin kamalan rankkaa tämä elämä täällä on..). Opiskeluista ei mitään sen kummempaa voi sanoa kuin, että mun pää tulee vielä räjähtämään sen saksan kurssin kanssa. Toivottavasti kuitenkin loppujen lopuksi positiivisista syistä; kaikesta uudesta tiedosta;). Mun pään rajoja vaan koetellaan, kun joudun olemaan täydellisen keskittynyt saksan tuntien ajan, että ymmärtäisin edes sanan sieltä, sanan täältä. Täksikin päiväksi mun piti opetella joku vanha perinteinen saksan kielinen kevät-runo. Haluisinpa vaan tietää, mikä tämänkin kotitehtävän pointti oli... Kaikille halukkaille voin kuitenkin nyt lausua oodin keväälle, ja kesäjuhliinkin saa toki kutsua esiintymään.

Keskiviikkoaamuna vääntäydyin myös erkan luennolle, jossa olinkin ainoa kuuntelija! Tiesin kyllä, etää yliopistolla on protestiviikko meneillään, mutten tiennyt sen tarkoittavan näin kirjaimellista protestointia.. Sainpa kuitenkin keskustella kaksin proffan kanssa (saksaksi!). Hihii, opettajan nuoleskelua. Keskiviikko oli myös sadepäivä. Se täytyy mainita, koska se on poikkeus mun tähän astisessa elossa täällä. Kouluakaan kun ei sitten ollut, niin ajattelin mennä vähän ostoksille. Se on paljon kivempaa, kun kanssakaupunkilaiset on kotona sadetta paossa. Oikeasti tarviaisin kaikkea muuta kuin kesämekkoja, välillä kun kuitenkin myös sataa.. Muttamutta.. Ei niitä voi vastustaa. TaisinMarja just ostaa sen papukaijamekon H&M:ltä josta joskus puhuit...? Keskiviikkoilta oli kulttuuria; käytiin taidenäyttelyn avajaisissa ja katsottiin the jalkapallomatsia Hampuri vs. Bremen.

Torstaipäivänä kävelin koulun jälkeen ympäriinsä ilman karttaa ja fiilistelin, kuinka tälläsessä kaupngissa ei nähtävä ja uudet tutkimusretleilypaikat ihan heti lopu. Illalla Hampuri kuitenkin selkeästi yritti saada mut ahdistumaan näyttämällä nurjiakin puoliaan. Ensin näin matkalla juna-asemalle ison auto-onnettomuuden. Paikalla oli yhteensä yli kymmenen palo- ja poliisiautoa ja ambulanssia. Pakkohan mun oli siihen jäädä hetkeks seuraamaan, kun palomiehet yritti saada jotain ulos ruttaantuneesta autosta. Olin kuitenkin (onneks) aika kaukana, ni en sen tarkempia yksityiskohtia nähny. Junassa sitten mun vastapäätä istu kappas, kappas joku muutaman liikaa nauttinut mummo, joka alko uhkaavasti nuokkua kohti mun syliä. Päivän ällötykseks ois todellakin riittäny nähdä, kuinka mummo oli laskenu allensa, mutta ei, Hampurilla oli vielä lisää annettavaa! Istuskeltiin siinä Lenan kanssa kaikessa rauhassa terassilla, kun taivaasta tippui jotain lämmintä suoraan reidelleni. Niin, pulu halusi sitten lähettää vielä omat terveisensä! No mikäs siinä, hauska ilta meillä oli joka tapauksessa! Nyt tiedän, missä on Hampurin paras kreikkalainen ravintola ja missä tarjoillaan kaupungin parhaat valkovenäläiset. Paikallisilta saa kaikki tarpeellisimmat vinkit! Ja pulu-episodikin on jo viikon paras vitsi :).

Tänään olen kaikesta niin innoissani, että melkein jo jouduin hyppelehtimään matkalla yliopistolta kämpille! Illalla menen Lenan luokse kokkailemaan ja tapaamaan sen kämppäkavereita ja huomenaamulla olen näteimmilläni ja ihanimmillani Tuomasta Bremenin lentokentällä vastassa!:)

Olen yksi iso hymy nyt vain!

Guten Tag!

Hups! On viikko vaan vierähtänyt ja mitään en ole kirjotellu. Ei sinänsä etteikö oisi asiaa, mistä kertoa, mutta ei ole ollut sitä sopivaa hetkeä kirjottamiselle. Tekemistä täällä ainakin tuntuu riittävän!

Tiistaina kävin tekemässä saksan lähtötasotestin ja ois pitänyt vaan olla huonompi! Nyt olen sellasella saksan kurssilla, jossa on mukana esimerkiksi tanskalaisia, jotka puhuu ihan natiivisti saksaa ja yks tyttö, joka OPISKELEE saksan kieltä.. grreat. Otetaan haasteena tämäkin. Tiistai-iltaa jatkettiin Hamburger Domissa. Se on/oli iso tivoli, tosiaankin ISO! Eksyttiin peilitaloon, mutta ei kyllä meinattu löytää tietä ulos itse tivolistakaan. Kokeiltiin myös vuoristorataa, joka oli ihan mahtava! En voinut olla nauramatta, kun mun takana istunut Guy huusi taukoamatta "fuck, fuck, fuck"...Kokeilin myös paikallisia herkkuja; suklaassa dipattua omenaa ja Schmalzer Kucheja, vähän kuin pikkusia munkkeja. Päivän jännittävin hetki oli, vuoristoradastakin huolimatta, kotimatka. Junassa joku paikallinen juopponainen suuttu, kun kuuli meidän puhuvan englantia ja alko kirota mulle! Sen sosiaaliset taidot rajottu aika pitkälle kiroilemiseen ja kohti sylkemiseen. Ihan viihdyttävä kaveri enivei.

Peilitalossa tais olla hauskaa.

Keskiviikkona mulla oli ensimmäinen erkan luento saksaks. Proffan puheesta ymmärsin sen verran, että seuraava luento on eri paikassa ja integraatiosta se kovasti koitti puhua. Se ei onnistunu yhtään pitämään rotia luentosalissa ja siellä oli pahempi häly ku OKL:n luennoilla koskaan:). Ja aina kun se jako jotain monisteita, se luki ne sen jälkeen meille ääneen. Yliopisto-opiskelijoillahan ei tunnetusti ole sisälukutaitoa... Parasta oli, et löysin luentosalista toiselta kurssilta tutun tytön! Täällä on muuten kummallinen tapa lopettaa oppitunnit/luennot niin, että opiskelijat koputtaa pöytää...
Keskiviikkoiltana käytiin melomassa. Meitä oli kolme (minä, Effy ja Guy), joten meidän suoraanmelomisennätys oli ehkä kaks metriä, mutta yhteenkään soutu-, polku-, purje- tai moottiriveneeseen saati kanoottiin, kajaakkiin, laivaan tai vesilintuun ei törmätty! Näillä joilla on varmasti totuttu idioottikanotoijiin:). Mutta maisemat oli mahtavat! On ihan uusi persperktiivi katsoa miljoonakaupunkia vedeltä päin.. Rentoutuminenkin oli taattua. Annettiin vaan välillä tuulen kuljettaa kanoottia ja nautittiin auringosta.

Keskiviikkoilta oli Guyn viimeinen täällä, joten totta kai meidän piti esitellä sille Reper Bahn. Oltiin Effyn kanssa parhaimmat oppaat ikinä. The bilekatuakaan ei löydetty apua pyytämättä, paljon kaikkee muuta (mukaan lukien huoria vyölaukkuineen) kuitenkin. Nyt on todistettu, että tunnissa ennättää kävellä alueen pääpiirteissään läpi ja vielä istua kaljalla kuunnellen live-musiikkia (=mies, kitara ja Sunrise Avenuen biiisit). :D

Torstaitorstaitorstai.. Siitä tullaan puhumaan k-a-u-a-n, mutta ehkei täällä blogissa;). Meillä oli siis Erasmus-bileet, joissa oli opiskelijoita ympäri Saksaa. Illan/yön huippuhetkiin kuuluu oikeesti hyvän makuisen kaljan löytäminen, yhteiskuva dragqueenin kanssa, oman juna-aseman ohi nukkuminen... No, hauskaa oli ainakin!

Minä, Adrienn, Anna, Toby ja Michael

Kerrankin olen lyhyempi nainen!

Perjantain kulutin aika tehokkaasti nukkumalla. Illalla tähän kämpille kokoontu iso porukka vaihtareita istuskelemaan. Jotenkin oon tottunu siihen, että iltaa istuessa syödään sipsiä ja karkkia, mutta ei näköjään täällä. Tarjolla oli esimerkiksi ehkä viittä erilaista juustoa, Ranskasta asti hilattua maksapateeta, lohta ja kaikenlaisia herkkuja.. Mun 1,99€ viini tais kalveta siinä rinnalla... Mun bilefiilis ei kuitenkaan, kumma kyllä, perjantaina enää noussu, joten olin sängyssä jo ennen yhtä. Mut tosiaan, vähitellen alkaa hahmottua tämä Erasmus-elämän mentaliteetti..

Lauantaina kulutin päivän paikallisessa IKEAssa, joka on kuin Lidl - ihan samanlainen joka paikassa. Ostin uusia tyynyjä ja värikkäämmät petivaatteet+viltin, ni saan ehkä tästä huoneesta vähän kotoisamman. Kunhan saan huoneen imuroituakin ja kaiken tiptop, niin otan kuvan valtakunnastani. Illalla kiertelin vielä Lenan ja Effyn kanssa Sternschanzessa. Siellä on Hampurin ainoa vallattu talo, jonka valtaajat saa pitää edelleen. Siellä järjestetään bileitä ja keikkoja. Tänä lauantaina ei ollu vielä fiilistä jäädä sisään, mutta se on meidän "things to do"-listalla. Listalle lisättiin myös rantabileet. Keskellä tuota kaupunginosaa on nimittäin aidattu alue, jossa pidetään kesällä beachpartyjä ilman merta:). Istuskeltiin yhdessä vielä terassilla ja parannettin maailmaa. Huomaan, että mun maailmankuva on laajentunut potenssiin sata jo tässä parissa viikossa. Olen ihan idioottina ihmeissäni esimerkiksi, kun Effy kertoo, ettei heillä Israelissa ole joulupukkia. No, juutalaisia kun ovat... Niinpä.

Kesäinen sunnuntaipäivä kulutettiin Lenan ja uuden tuttavuuden, Adriennen kanssa eläintarhassa. Eläimet kuuluu heti meren jälkeen ykkösenä mun Must see -listalle. Parasta oli, kun vuohiaitaukseen pääsi ite sisään vuohia silittelemään (ihan tytöt niinku Budapestissa..) ja ne parat luuli mun kädessä ollutta karttaa ruuaks.. Loppujen lopuks sain sitä karttaa heiluttelemalla ne kaikki seuraamaan mua. Saatoin olla vähän innoissani, kuten myös rakastelevien leijonien näkemisestä, ensimmäisen bratwurstin syömisestä ja pikkuisista norsun poikasistakin...

Kosketin myös norsun kärsää!!

Tämän päivän vietin hengailemalla Lenan kanssa. Käytiin ostamassa liput Tracy Chapmanin ulkoilmakonserttiin, joka on heinäkuussa tuossa ihan meidän naapurissa Stadtparkissa!

Tällä viikolla ei ehkä kuitenkaan tarvitse olla ihan yhtä paljon tekemistä kuin edellisellä. On Hampuri ja ihmiset täällä jo todistanut mulle, etten ihan niin helposti pääse tylsistymään kuin aluksi saatoin pelätä:).

Lübeck und Travemünde Strand

Eilen tehtiin päiväreissu suomalaisittain Lyypekin kaupunkiin ja Travemünden biitsille. Matkustettiin yhessä Effyn ja sen täällä käymässä olevan kaverin kanssa. Oli ihana päästä käymään pikkukaupungissa, jossa voi kävellä joka paikkaan ja yhessä päivässä ennättää nähdä kaiken olennaisen, tai ainakin mielenkiintosen. Lyypekissä oli lähinnä kauniita vanhoja taloja, lisää vanhoja taloja ja kirkkojakirkkojakirkkoja. Hauskaa oli, et kaikki talot tuntu olevan vinossa vähintään yhteen suuntaan ja, että kirkkojen katolla oli ristien sijaan KANA! Kaupunki on kuuluisa marsipaanista, joten maisteltiin sitä kukkakaalin muodossa; ihan yhtä pahalle maistu kun Suomessakin.

Jatkettiin kaupungista junalla vähän matkaa kohti Travemünden rantaa. Siellä oli joku iso satama, mistä ois päässy Suomeenkin, mutta meitä kiinnosti jotenkin enemmän vaan hiekkaranta! Siellä tuuli kovasti, joten auringonottoon ei ihan pystytty, mutta voi, mä rakastan merta! Jotenkin, kun sitä ei tuolla Itä-/Keski-Suomessa ole tottunut meren rannalla asumaan, oon aina fiiliksissä, kun saan kävellä hienolla hiekalla ilman kenkiä ja kastella varpaita meren (jääkylmissä) aalloissa. :) Heti, kun näen meren, tuntuu, että olen lomalla!

Alueesta kyllä näki, että siellä asuu ne, joilla on varaa hienoon merenrantakämppään ja avoautoon + ne, jotka nauttii perusturistielosta korkeessa hotellissa, josta suoraan ulko-ovelta alkaa hiekkaranta. Ois kyllä silti tosi kiva mennä käymään siellä kunnon helteellä uudestaan ihastelemassa purjeveneitä, syömässä sampanja(!!)jäätelöä, nauramassa eksyneille joutsenille ja leikkimässä rannalla! Ehkä sitten uskaltaisin maistaa jo paikallisia hyvin epäilyttäville näytäviä kalaherkkujakin...




P.S Sunnuntaina, kun istuskelin Effyn kanssa puistossa huomattiin yhtäkkiä, että suurinosa ihmisistä meidän ympärillä otti rajatonta rusketusta ja esitteli alastonta olemustaan varsin suurella ylpeydellä käyskennellen ympäri nurmikkoa. Kiva, ihan nättejä olivat. Ja komeita. Alastomia.

I got my first sunburns!

Viimeiset pari päivää olen ollut hyvin onnellinen ERASMUS-elämääni, toimistoissa juokseminen on vaihtunut yhdessäoloon ja hauskanpitoon. Auringossakin on tullu sen verran oltua, että olen jo hieman palanutkin.. Sinänsä aika säälittävää, että palamiseen minulla vaaditaan noin tunti auringossa istumista.. Mutta uskon ja toivon, että tällä menolla olen elokussa vähemmän punainen ja enemmän ruskea.

Keskiviikkoiltana sain leikkiä Hannan mallia, kun hänen piti kuvata koulutyötä aiheesta Strohkopf.

Torstaina mulla oli ekat kaks tuntia koulua!! Se kurssi käsittelee pelien ja tietokonepelien hyödyntämistä opetuksessa ja ryhmätyönä pitää suunnitella oma peli. Noh, ainakaan se kurssi ei oo saksaks.. Päätin kävellä yliopistolta kämpille ja mulla meni matkaan neljä tuntia, kun sää oli niin hyvä, et pysähdyin vähän väliä istuskelemaan rannoille ja puistoihin, syömään jäätelöä, polttamaan itseäni auringossa... Löysin matkalla myös jotain Hampurin ökyaluetta. Tiedän niin minkälaisen talon pihan tulen oman avoautoni tulevaisuudessa parkkeeraamaan.
Illalla nautittiin Effyn kokkaamaa ruokaa ja mun ostamaa viiniä. Mun mielestä on parempi näin,et muut kokkaa ja mä huolehdin viinistä. Lopulta sain kokea ekat kunnon vaihtaribileeni, joihin kuului miljoona uutta tuttavuutta (kaks suomalaistakin!), amerikkalaisia juomapelejä, Reperbahn ja yöllinen döner.
Kuvaajalla oli pieniä keskittymisvaikeuksia, mutta tässä olen Effyn ja Torbenin kanssa.

Perjantai-iltana tapasin kreikkalaisia uusia tuttavuuksiani, Lenaa ja Alía. Ne on ollu täällä yhtä kauan ku minäkin. Meillä on tosi samanlaiset fiilikset ollu tästä alkuvaihdosta, joten oli tosi mukava ja terapeuttistakin jutella yhessä. Huomaa, ettei omien välillä ihan hölmöjenkin ajatusten ja tunteiden kaa ookaan niin kummallinen.

Lena, vähemmän kreikkalaisen näkköinen, ja Alía, jo helpommin kreikkalaiseksi tunnistettavissa.

Lauantaipäivän kiertelin Lenan kanssa kirpputorilla ja Sternshanzen pikkukauppoja, syötiin maailman parasta jäätelöä ja istuskeltiin puistossa. Tuntuu, että Lenan kanssa tulen täällä kaikkein parhaiten nyt juttuun. On tosi helpottavaa, että on joku, jonka kaa voi jutella ihan kaikesta!



Enää 13 yötä ja Tuomas tulee kylään!!<3 Ja eilen illalla varasin vielä lentoni Madridiin. Vuosituhannen vappu siis Kapun ja Lauran kanssa edessä! Tässä onkin haastetta. Yrittää elää täällä nauttien hetkestä, kun tietää, että tuollasia herkkuja on ihan kohta tulossa!!:) Nyt otan kuitenkin kirjan ja mansikkarasian kainaloon ja suuntaan puistoon nauttimaan maailman parhaasta seurasta; auringosta ja itsestäni.

Aurinkoista pääsiäistä Suomeenkin!

p.s Postissa lähetettiin uusi pankkikortti, mutten usko, että se voi olla oikea. Ei sirua eikä paikkaa allekirjoitukselle. Edessä on siis vielä ainakin yksi toimistoreissu :/

Opiskelijakortin metsästys

Missio: Löytää opiskelijakortti, jolla saan matkustaa ilmaiseksi ympäri Hampuria ja edullista ruokaa Mensassa. Pää täynnä räkää ja yskien kuin keuhkotautinen olen ravannut pitkin kampusta.

Maanantai 6.4
Tapasin koordinaattorini, joka ei edelleenkään tiennyt mistään yhtää mitään. Haisi lähinnä vanhalta viinalta ja keskittyi haukkumaan Hampurin yliopistoa. Vaihtaa itse ensi vuona töihin Hannoveriin. Kaikki erkan kurssit on saksaksi, mutta koordinaattorin kursseilta varmasti irtoaa helppoja pisteitä. Jollainhan sen on turhuutensa koordinaattorina korvattava ;).
Tulos: Ei opiskelijakorttia. Lähinnä järkytys siitä, miten rumaa aluetta yliopisto on, rakennustyömaata ja 80-lukua.
Jatkostrategia: Sähköpostia ympäri yliopistoa. Kyllä jonkun on tiedettävä jostain jotain.

Tiistai 7.4
Aamulla riensin kv-toimistoon, sielläkään ei kukaan tiennyt mitään. Se, kenen luultavasti/toivottavasti pitäisi osata auttaa, ei ollut paikalla. Ihme kyllä. Myöhemmin tapasin kasvatustieteiden koordinaattoriin. Ja HÄN TIESI JOTAIN! Hän osasi auttaa minua! Jos kokisin minkäännäköistä tarvetta rakastua viisikymppiseen naiseen, tässä olisi kohde! Mahtava Christine Mayer antoi minulle siis osoitteen, johon on mentävä huomenna ja, josta opiskelijakortin kai vihdoin pitäisi löytyä. Bonuksena sain vielä kaksi englanninkielistä kurssia, jotain mediakasvatusta, tietokonepelejä ja bloggausta. Grreat.
Tulos: Helpottavaa tietoa, elämäniloa, auringonpaistetta, kevyitä askelia ja hymyä Sallan kasvoille.
Jatkostrategia: Lisää toimistoja huomenaamulla.

Tänään, keskiviikko 8.4
Hiphei! Tapasin hänet, kenet pitikin! Täytin muutaman uuden lomakkeen lisää, näytin aikaisemmin täytettyjä lomakkeita (olen jo oppinut pitämään kaikki mahdolliset paperit koko ajan mukana) ja kyllä, VIIKON päästä minulle tulee väliaikainen opiskelijakortti postissa. Olis nyt voinut jonkun junalipun edes kiitoksena kaikesta tästä ravaamisesta mulle antaa..

Mitä ihme kiksejä saksalaiset saa siitä, että asioita ei voi hoitaa kerralla yhdessä paikassa? Oisko mahdotonta organisoida edes hieman tätä byrokratiasa?

No, onneksi tässä ravatessa ja yskiessä olen tavannut myös uusia ihmisiä! Eilen istuin iltaa paikallisten lakiopiskelijoiden kanssa. Paikassa, missä istuttiin oli ehkä enemmän asennetta ku porukassa, mutta viihdyin. Tänään tapasin pari kreikkalaista saksan kielen opiskelijaa, jotka kaipasivat kovasti uusia ystäviä :). Enköhän näe heitä uudelleen tässä joku ilta. Sitä paitsi kreikkalainen poika luuli mua britiksi!!! En kyllä tiedä pitäisikö se ottaa kohteliaisuutena kielitaidon suhteen...
Hauskaa, kun en muista kenenkään nimiä, joudun määrittelemään ihmisiä kansalaisuuden ja opiskelujen mukaan. Ehkä huomisesta alkaen alan kirjoittamaan, että tapasin "isonenäisen pojan" ja "pitkäjalkaisen tytön"...
Kuvat todisteena keväästä, ei kortin metsästyksestä.

Toimin aurinkoenergialla

Rakastan tätä auringonpaistetta (varsinkin kun Suomesta kuuluu kokoajan lumisia uutisia) ja kevään tuoksua!! Tällä säällä ei oo kiva istua sisällä, joten on kiva, et tekemistä on riittänyt. Torstaiaamuna kävin avaamassa itelleni unkarilaisen Hannan avustuksella pankkitilin. Viikon päästä pitäis olla saksalainen pankkikortti, jota vinguttaa. Kaikista parasta oli, kun Hanna suositteli mulle sitä pankkia, se sai tilata itelleen jonkun lahjan! Hanna valitsi sauvasekottimen, lupas pitää pirtelöbileet, kunhan se postissa saapuu :) Loppupäivän vietin kierrellen keskustaa. Mulla oli oikeesti asiaakin, kun huomasin, että olin unohtanu mun juoksutopin pois matkalaukusta (en kyllä ymmärrä, mihin sohvan alle se on voinu jäähä..). Onnistuin kuitenkin löytämään kaikki just mun kukkarolle sopivat kaupat, Luis Vuittonista Chaneliin. Jotain ostettavaa kuitenkin löysin! Yks myyjämummo meinas vaan suuttua mulle, kun Visa-kortin ja kuitin allekirjotukset ei täsmänny täydellisesti. Täällä pitää siis näköjään keskittyä myös kuitteja allekirjottaessa.. Juoksutopinkin löysin Niken kaupasta, jossa oli kaikki vaatteet alennuksessa. Oisin niin halunnu kaiken sieltä! Kaupunkikierroksen kohokohta tais kuitenkin olla cookies-jäätelö! Mun mitään suklaata täällä tarvitse syödä, kun voin elää irtojäätelöllä ;)

Perjantai-iltana meidän saksalainen kämppis laitto meille ruokaa, joka oli ihan tosi hyvää. Israelilainen kämppis vielä siunas meidän sapatin aloittavan aterian heprean kielisellä rukouksella. Tykkään tästä monikulttuurisuudesta! Jatkettiin iltaa Sternschanzen kaupunginosaan, joka oli tosi viihtysä; täynnä kahviloita, pikkukauppoja, taidegallerioita, 2nd hand -kauppoja jne...Sinne täytyy päästä tutustumaan vielä paremmin. Löydettiin sattumalta joku ihan hyvä keikka. Hassua oli, et ihmiset istu rivissä, ku missäkin konserteissa. Mä halusin seisoa, et ois ollu ees vähän enemmän keikkafiilistä. Meidän rupes tekemään mieli tanssimaan ja lähdettiin etsimään tietä kohti the bilealuetta St. Paulia ja Reperbahnia. Voivoi. Se alue näyttää sieltä, et vaan astumalla sisään johki tissibaariin saa kaikki mahdolliset taudit.. Vastaankävelevät transut oli kuitenkin varsin viihdyttäviä (kuten kaikki villkuvat neonvalotkin) ja mikä parasta, humalaisimmat vastaantulleet oli luonnollisesti suomalaisia turisteja! Loppujen lopuksi löydettiin kuitenkin mukava baari, jossa oli nurkassa iso ilmapatja, joka toimi pomppulinnana!! Musiikki oli myös huippua; oon aina halunnu päästä tanssimaan Arctic Monkeysien tahtiin :).

Tänäaamuna lähdin Effyn ja Hannan kanssa tutustumaan Sternschanzelle ison ulkokirpparin tarjontaan. Itse löysin hauskan sudenkorentorintakorun (tosin pikkukaupasta kirpparin laidalta) ja tykästyin alueeseen kovin! Iltapäivällä kävin kauempana halvemmassa supermarketissa ruokaostoksilla. Oon sitä mieltä, että saksalaiset syö epäterveellisesti! Makkaraa ja pullaa vaan kokoajan. On vielä vaikee löytää kaupasta sellasta ruokaa, mitä haluaa... Täytyy ottaa tää kulinaarisen seikkailun kannalta ;).

Oon todellakin ihan turistina täällä liikenteessä. Effy jo nauraa mulle, kun joka toinen sana, minkä sanon on "Ooo!". Olen siis juuri nähnyt jotain kovin hienoa/mielenkiintoista/uutta/jännää/muuten vain erikoista. Kaikesta innostuminen onkin ollu mulle aina niin kovin vaikeeta ;). Mutta täytyy sanoa, että aika "Oo!:lta" tämä alku onkin näyttänyt! Haaveilin tänne tullessa, että pääsen kiertelemään juuri kirpputoreja ja pikkuputiikkeja keskustan HM:n sijaan, kummallisia keikkoja ja kuppiloita yökerhojen sijaan.. Eiköhän noita kaikkia vielä tähän neljään kuukauteen mahdu, mutta juuri nyt olen hyvin tyytyväinen tähän!:)

P.S Tarkoitus oli laittaa tähän joku kuvakin mukaan, ettei oo ihan niin tylsän harmaata.. Mutta kyllä, HETI ensi kerralla ;)

Kaikkea uutta ja jännää..

..Niin jännää, että lenkillä törmään ihmisiin ja kävellessänikin kompastun jalkoihini. Minkäs sille voi, kun suu auki idioottina kattelee ympäriinsä, eikä eteenpäin saati varpaisiin. Mulla on vielä vähän oppimista miljoonakaupungin tavoille ;)

Tänään oli kiva päivä. Tunnelmat menee silti koko ajan ihan vuoristorataa, kun olen yhtä aikaa tosi innoissani kaikesta uudesta ja ah, niin jännästä ja samaan aikaan kuitenkin tuntuu, että täällä oleminen jännittää.. Kai se vaan niin on, että uusi tilanne jännittää välttämättä, vaikka miten rennosti ikinä yrittäiskään olla.

Aamupäivän vietin paikallisessa "Kelassa" ja nyt olen sitten virallisesti Hampurissa. On ihan leima paperissa siitä todisteena. Loppupäivän kiertelin lähialueita. Joet tekee alueesta tosi viihtysän, mut on Saksa siitä kumma maa, että joka toinen rakennus tuntuu olevan ku linna ja joka toinen ku mikäkin rotisko... Löysin kuitenkin ihan mielettömän hienon paikan, Stadtparkin! Se oli iso puistoalue, jonka keskellä oli lampi, jossa saa uida. Ihmiset istu nurmikolla, soitti kitaraa, grillas, lennätti leijaa; nautti elämästä! Tiedän, mihin tästä eteenpäin menen aina sillon, kun on vähänkin tekemisen pulaa :) Siellä oli myös pikkupoikia leikkimässä kauko-ohjattavilla veneillä. Toisella oli sellanen merirosvolaiva ja aion niiin ystävystyä sen pojan kaa :)

Illalla otin itseäni niskasta kiinni ja, kun kuulin puhetta keittiöstä, menin ja sanoin moi! (nojoo, hello) Eikä ne ees ollu pelottavia tyyppejä. Mun kämppiksiä oli siinä saksalainen poika ja israelilainen tyttö, mukaan tuli myös unkarilainen tyttö toisesta kämpästä. Istuskeltiin ja pelattiin unkarilaista korttipeliä. Voitinkin yhen kierroksen! Englannin puhumista en ainakaan jännittäny yhtään, mut hetki menee, et pystyn tuottamaan mun puheripulia englanniks niin, et siitä vielä joku saa selvääkin..

Nyt olen ihan ylikierroksilla kaikesta uudesta! (ja siitä, että suunnitellaan Kapun ja Lauran kanssa yhteistä vappua Madridissa!!!:D)

Yksi väsynyt matkustaja

Jej! Selvisin perille. Eikä tuossa matkassa paljoa edes ollut selviämistä; yllättävän helppoa kaikki, eniten rassasi odottaminen. Matka alko bussilla Jyväskylästä 00.30, joten 13.30 Hampuriin laskeutuneena olin ihan ta-jut-to-man väsynyt. Kuin ihmeen kaupalla löysin liiankin näppärästi kämpällekin, vaikka soittaessani toimistoon, että olen tulossa minulle kovasti naureskeltiin, kun en oikein tiennyt, mihin minun oli tarkoitus edes löytää.. Metrolla pääsin kuitenkin tosi lähelle!

Toimistossa allekirjoitin sata ja kaksi lappua, sain avaimet ja pääsin vihdoin ja viimein eroon matkalaukun raahaamisesta. Rinkkaa tuli sitä perässä hilatessa ikävä! Kämppä vaikuttaa ihan mukavalta. Huone on jopa vähän isompi kuin luulin, ja ketä nyt ei ruskea kokolattiamatto ilahduttaisi! ;) Jaan kämpän (kai) 7 muun tyypin kanssa, joista olen törmännyt vasta yhteen poikaan. Yhteinen vessa/suihku mulla on varmaan myös jonkun pojan kanssa, ainakin sen siisteydestä päätellen... Keittiö on isompi ku mun koko Kortepohjan kämppä ja uskalsin jo viedä yhden hyllyn mun ruuille:). Huomenna aion olla sosiaalinen ja tutustua kämppiksiini, tänä iltana keskityn enää vain sängyn testaamiseen. Mietin vain lentokentällä bisnesmiehiä katsellessani, ettei ois musta sellaseen. Tai ainakaan työntekoon matkustamisen jälkeen..

Ja niin, äiti ja isi. Ei tartte olla huolissaan, etten saisi pääsiäismunia! Lähikaupassa oli mistä valita ja ne oli SUURIA!!!:D Aivan ja tärkeinhän tässä meinaa unohtua; täällä on mulle ihan kesä (vaikka vastaantulijoilla onki toppaliivit)! Ja sen kunniaks ostin mansikoita. Nam! Ja tästä kämpästä heti tien toisella puolella on joki ja täältä asuntolalta saa lainaan veneitä! Valmistaudu vaan Tuomas tänne tullessasi soutamaan mua ympäri Hampuria ;)

Nyt nalle kainaloon ja sänkyyn, niin jaksaa huomennakin vielä nauttia saksalaisesta byrokratiasta, toimistosta toiseen juoksemisesta ja lappujen allekirjoittamisesta.