Olinko reissussa ollenkaan?

Nyt on jo sopivasti kulunut aikaa Saksasta palaamisesta ja melkein olen asettunut aloilleni Jyväskylään. Oma uusi kämppä täällä ei ihan täysin tunnu vielä kodilta. Kaupunki ympärilläni kylläkin! Palaamisen jälkeen meni kyllä hetki, ennen kuin ymmärsin, etten enää lennä takaisin Hampuriin. Nyt syksy on (onneksi?) tuntunut niin kiireiseltä ja mukavaa tekemistä on riittänyt, etten suuremmin ole ennättänyt vaihtoaikaa haikailemaan takaisin; lähinnä muistelemaan vain lämmöllä. Uudet ystävät ilmestyvät kyllä tarpeeksi usein uniini muistuttamaan olemaasolostaan. Heitä olenkin kovasti ajatellut. Usein kulkiessani näen kohteita, joista Lena ja Efy osaisivat ottaa hienoja valokuvia, baarissa toivon Henningiä tanssikaveriksi, yksin kämpillä ollessani kaipaan Saksan asunnon sosiaalisuutta... Ja Stadtpark! Sinne taidan Hampurista kaivata eniten!

Mahtava kokemus!
... joka jätti jälkeensä loputtoman reissukuumeen. Suomi on ihan tylsä maa. Voisinkohan vain jatkaa asioiden hoitamista saksaksi täälläkin? Säilyisi edes pieni jännitys. Enkä ainakaan juo maitoa, kun se aina maistuu yhtä turvallisen hyvälle.
Uusi harrastus on ainakin aloitettava, jotta vastedeskin tutustun joka päivä uuteen ihmiseen. ♥

Pari hassua päivää vielä

Kohta tää on sitten ohi. Suomeen pitäis tiistaiaamuna palata. Mun paran pää on ollut pari päivää ihan sekasin. Ei se tiedä, mitä ajatella. Kun yhtä aikaa pitää olla hirveen innoissaan ja onnessaan, että pääsee kotiin; suruissaan, kun pitää uudet ystävät ja kaupunki jättää; kummissaan, kun aika meni niin nopeesti; huolissaan, kun pitäis taas kohta jatkaa "tosissaan opiskelemista"... Pitäis jotenkin saada höyryjä ulos päätä pakottamasta, mutta ei viimeisiä päiviä täällä kehtais riitelyyn tuhlata. Hih, odottakaa vaan äiti ja isi, kun täältä kotia ennätän ;).
Ja siks varsinkaan en täällä rupea rähisemään, kun on ollut taas mahtavan mukavia päiviä! Suurimpana kohokohtana ehkä eilinen reissu Syltin saarelle. En oo koskaan uinut niin suurissa aalloissa. Ette arvaa, että olin in-nois-sa-ni!! Loppujen lopuksi hiekkaa ja varsinkin suolaa oli joka paikassa, mutta hitto se oli kivaa!! Enkä hukkunutkaan ja bikinitkin pysy matkassa (suurinpiirtein).


Helteet on myös helliny meitä täällä. Sen kunniaksi järjestettiin yhtenä iltana vesisota. Olin ihan läpimärkä viiden ekan minuutin jälkeen ja loppujen lopuksi oli ihan sama vaan mennä vaatteet päällä uimaan. Farkut osoittautui kyllä siihen hommaan hieman epäsopivaksi vaatetukseksi.


Viime sunnuntaina noustiin ylös kello neljä ja suunnistettiin Fischmarktiin. Oon näköjään (sittenkin) jo liian vanha ja huono bilettäjä, kun en koskaan sinne suoraan Reeperbahnilta ole estynyt/selvinnyt/jaksanut/muistanut mennä. Kotimatkalla pelattiin hedelmäkeilausta. Suosittelen.


Loppuaika onkin sitten keskitytty olemaan porukalla idiootteja. Mikäs sen viihdyttävämpää. :D

Nyt on tavarat jo oikeastaan pakattu. Minä, keräilijahamstraaja, olen onnistunut luopumaan tavaroistani ihan uskomattoman tehokkaasti. Huone alkaa olla kiitettävän tyhjillään. Ajattelin vielä olla edistyksellisen yhteiskuntakelvollinen ja ennen lähtöäni pestä ikkunat. Ajattelen, että se voisi olla ihan kiva homma. Tänään on edessä vielä tämän reissun viimeiset bileet ja kahdelle tulevalle päivälle on tilattu hellettä (=täydellistä Stadtpark-löhöilysäätä). En tiedä, olenko nyt sillä tuulella, että alkaisin filosofoimaan Hampuri-kokemuksen plussia ja miinuksia tai kotiinpaluun kurjuutta ja ihanuutta. Ehkä palaamme siihen vielä päivänä toisena... Sen vain sanon, että suurimmat hankaluudet on aiheuttanut asiansaosaamaton kv-koordinaattori Hampurin päässä ja suurimmat ilot mahtavat ihmiset ympärilläni ja minä innokkaana osallistumassa kaikkeen!:D

I ♥ Hamburg

Pakko kai se on myöntää. Olen tainnut rakastua tähän kaupunkiin. Oman paikan löytämiseen meni aikaa, ja nyt kun alan olla asettunut ja oppinut elämään täällä, täytyy ruveta valmistautumaan kotiinpaluuseen. Haikeus.

Viime päiviin (vai viikkoihin) on mahtunut niin paljon! Flunssaa lukuunottamatta lähinnä ihania asioita. Flunssasta paranemiseenhan loppujen lopuksi on nyt mennyt tämä melkein kolme viikkoa. Ensimmäisen lääkärikäynnin jäljiltä sain Eukalyptys-pillereitä ja särkylääketippoja(!!), joilla kuumeesta päästiinkin eroon, mutta sitten alkoi vaan humista oikeassa korvassa. Olin ihan puolikuuromummo. Kävin uudestaan lääkärillä. Uusi lääkäri oikeasti nauroi ensimmäisille lääkkeilleni ja määräsi antibiootit. Omani ja googlediagnoosin mukaanhan olisin tarvinnut niitä jo ensimmäisellä kerralla. Korva oli kai vähän tulehtunut. Mikä parasta, hoidin sairastelun täysin saksaksi ja opin, ettei lääkäriin ilman valkoista takkia ole luottamista.
Muuten en taida osata nokkelan vähäsanaisesti summata tapahtumia. Varsinkin asioiden laittaminen aikajärjestykseen on mahdotonta. Pää on täysi hauskoja sattumuksia, joista haluasin kertoa. Ostin kolmionmuotoista leipää. Opin millaista oli viettää lapsuutta Berliinissä silloin, kun muuri vielä seisoi paikoillaan. Löysin maailman parhaimman jäätelökioskin. Kävin Dialog im Dunkel -näyttelyssä kokeilemassa millaista olisi elää sokeana. Se oli silmät avaava kokemus heheh. Join Mojiton ylellisessä rantabaarissa, nautin kavereiden seurasta, ihailin kaunista kesäiltaa ja maisemia. Rakastuin Hampuriin. Haluaisin pakata matkalaukkuni ja kokeilla mahtuuko kaikki tavarani enää sinne. Olin suklaajakarkkilakossa kolme viikkoa, mutta äiti sanoi, että kipeänä saa syödäkin herkkuja, joten retkahdin.

Heitin vihdoin talviturkin Itämereen, pelottavista meduusan näköisistä eläimistä huolimatta. Loppujen lopuksi uskalsin jopa koskea yhteen niistä, rohkeammin kuin Tuomas!;) Tuomas oli siis tämän viikon kylässä tuoden tullessaan sateisen sään ja jättäen jälkeensä haikean Sallan. Tehtiin rantalomaturistiretki Lyypekkiin, käytiin väsyneinä museossa, pidettiin sadetta, nautin Tuomaksen laittamasta ruuasta, taputettiin elokuvissa Brünon vitseille, pidettiin vähän lisää sadetta, käytiin kanotoimassa ja näin kummallisen seeprasorsan, todistettiin saksalaisen juhlimisen kulminoitumista Schlagermove-tapahtumassa... Nautin! Ennätin tottua siihen, että Tuomas oli täällä. Nyt tuntuu vähän puolikkaalta.

Vähitellen alkaa kai olla aika summata tätä Hampuri-kokemusta. Tuomas kysyi, mitä olen oppinut. "Että israelilaisetkin syö perunoita, eikä kalifornialaiset pysy ruskettuneina koko vuotta", vastasin.

Festariflunssa

Mälsää. Ulkona on helle. Sisällä Salla, vuotava nenä, kipeä kurkku, jomottavat lihakset, kuume, nihkeä hikoilu ja TYLSYYS!
Oon aika kauan odottanu hyvää tekosyytä vaan olla ja laiskotella, mut nyt en halua. En halua! Haluan olla aktiivinen. Tehdä kouluhommat pois, mennä lenkille, ottaa aurinkoa, kokata hyvää ruokaa, nähdä kavereita, laittaa kesämekko päälle ja mennä puistoon jätskille. Sitä mä haluan. Just nyt!
Pitäisi nukkua festariflunssa pois, mutta ei enää edes väsytä.

Mutta festareilla oli kyllä hauskaa! Moby sai musta uuden fanin. Ukkovarpaasta lähtee kynsi, kun saksalaiset on hulluja hillujia. Mun jalka on niin iso ja uudet kumpparit kovat. Ja kaikki hyppi mun varpaille. Mut nyt varpaaseen ei enää koske. Jalka on tottunu. Mut ruma!
Hypittiin mutalammikoissa, nukuttiin liian pienessä teltassa, syötiin festariherkkuja - ja mikä parasta puhuin enemmän saksaa ku aiemmin täällä yhteensä!

Noniin, vähän tuli hymy huulille. Silti on tylsää. Itsensäviihdyttämisehdotuksia?

P.S. Ihanaa kuitenkin, kun kesä on tullut Hampuriin takaisin. Kaikilla on taas kesävaatteet. Ihmiset on niissä nätimpiä. Ja iloisempia.

P.S

Mun ikkunaan kuuluu, kun Anastacia esiintyy Stadtparkissa. :D

JUU-HAAN-NUUSS!!

JIHII!! Hurricane!! En pysy enää pöksyissäni! Huomenna se alkaa ja mä oon niin Kings of Leonin bäkkärillä ennen ku aurinko laskee! :) Uudet kumpparit jalkaan ja sadetakki päälle, ni mä ihan toivon, et saadaan sadetta niskaan. Oon nimittäin sen verta eksoottinen näky noissa kamppeissa!;) Noita varusteita on myös metsästetty viimenen viikko pitkin kaupunkia. Ihan kun täällä ei muka koskaan satais..

Hetken rauhottuminen. Hengitän syvään sisään 1-2-3. Hyvä. Nyt voin keskittyä muuhunkin kun hypettämiseen, esimerkiksi viime päivien tapahtumiin. Paitsi pitää viel sanoo, että mulla on maailman parhaimmat festariherkut vireillä, kanasalaatista lähtien. Noniin. Lauantaina vietettiin MultiKulti-pippaloita naapuritalossa. Idea oli, että jokainen asunto oli yhden kansallisuuden valloittama. Niissä sitten tarjottiin maan mukaista ruokaa, juomaa ja ohjelmaa. Illan hitit tais olla jenkkien Flip cup -pöytä ja espanjalaisten sangria (oli muuten ihan Madridin herkun veroista). Hih, hauskat juhlat ja mikä onni onkaan yöllä siirtyä vaivaiset parikymmnetä metriä saavuttaakseen oman sängyn! Tiistaina käytiin ilmainen kaupunkikierros täälläkin; nyt tiedän miksi yhden talon katolla on puudelipatsas. Napattiin Starbucksista mukit mukaamme ihan vaan ylikalliiden kahvien kunniaks ja loppupäivä vietettiin Leenan kanssa katsellen allennusmyyntejä.. Tällä viikolla yliopistolla on ollu lakkoviikko. Opiskelijat ei tykkää maksaa lukukausimaksuja ja muutenkin kai tää systeemi täällä vähän mättää. Luokkahuoneisiin ei oo päässy kun nää on tukkinu käytäviä tuolikasoilla ja luento peruttiin, ku kampuksella oli bileet. Jej. Tätä Suomeenkin :)

Nauttikaa juhannuksesta! Pysykää pinnalla, älkääkä paleltuko hengiltä! Mä lähden tarkistamaan, miten saksalaiset osaa järjestää festareita! (ensin hypin vielä hetken seinille)

Arkikin on kivaa. Sopivina annoksina.

Hampurissa on ihan kummallinen sää. On lämmin, eli kesä. Mutta sitten kuitenkin tulee kokoajan järkyttäviä sadekuuroja (mikä parasta, huomasin eilisessä myrskyssä reiän mun kengänpohjassa) ja niin kovia tuulenpuuskia, että pää lähtee mukaan. Efy kyllä sano, että tuntee itsensä pieneksi, kun voi lentää tuulen mukana. Nytkin tuulee täällä kämpässä nurkissa ja ovet paukkaa. Mikäkin kummitustalo.

Palasin tiistaina siis Suomen retkeltä tänne keskelle sadetta. Voitte vaan kuvitella, miten paljon tuo ilma autto mun asennoitumisharjoituksissa maailman onnellisimpien päivien jälkeen. Alkoi jo nimittäin kovasti houkutella kainalo jäämään Jyväskylään. Ihanaa oli kuitenkin huomata, että elo Suomessa oli ihan ennallaan; maito maistui yhtä täydelliseltä kuin ennenkin ja kaupasta hirvitti ostaa sitä ylihintaista omenasiideriä. Koti seisoi edelleen samassa osoitteessa ja samat maailman rakkaimmat naamat siellä tuli vastaan. Tuomaskin oli oma rakasidiootti itsensä, vaikka vähän jo lentokentällä säikähdin siistiä olemusta ja politiikkapuheita ;). Niin, enhän mä ollutkaan poissa Suomesta kuin reilu kaksi kuukautta, mutta voin taata, että on ollut päiviä, kun se on tuntunut ikuisuudelta.

Hampuriin palaaminen oli kummallista. Mulla oli ollut niin kauan täällä vieraita ja viimeset viikot oon ollu kokoajan niin kovasti menossa, että tuntu, että tiistai-ilta ja vielä keskiviikkokin meni totutellessa takas tähän kämppään ja omaan Hampuri-elämään. Lupasinkin itselleni ja kavereille, että loppuajan koitan parhaani mukaan pysyä täällä ja nauttia tästä kaupungista. Nyt olen ollut ahkera(!?) koululainen; huomenna lauantainakin on koulua. Kyllä mä täällä koulussakin käyn ja kotiläksyjä teen, vaikken niistä blogissa kovin taida jaksaa valittaakaan :). Saksan tunnillakin ylitin itseni ja pidin loistoesitelmän SAUNASTA!

Vähän olen kateellinen teille, jotka juuri tällä hetkellä fiilistelette Provinssissa! Minttu soitti Samuli Putron keikalta ja Tuomas raportoi syövänsä Herran Ylpön kanssa viereisissä pöydissä. Ens viikonloppuna menen tsekkaamaan onko Hurricanesta minkäänlaista kilpailijaa meijän festareille ja Saksan kovimmista bändeistä mun suosikkisuomikeikoille. Epäilen. Mutta toivon aurinkoa, kun ei tosiaan oo viime kesän festarisadetakki ja -hattu täällä mukana! Eikä ees "kreikkalainen jumppapukukaan" :D