Missio: Löytää opiskelijakortti, jolla saan matkustaa ilmaiseksi ympäri Hampuria ja edullista ruokaa Mensassa. Pää täynnä räkää ja yskien kuin keuhkotautinen olen ravannut pitkin kampusta.
Maanantai 6.4
Tapasin koordinaattorini, joka ei edelleenkään tiennyt mistään yhtää mitään. Haisi lähinnä vanhalta viinalta ja keskittyi haukkumaan Hampurin yliopistoa. Vaihtaa itse ensi vuona töihin Hannoveriin. Kaikki erkan kurssit on saksaksi, mutta koordinaattorin kursseilta varmasti irtoaa helppoja pisteitä. Jollainhan sen on turhuutensa koordinaattorina korvattava ;).
Tulos: Ei opiskelijakorttia. Lähinnä järkytys siitä, miten rumaa aluetta yliopisto on, rakennustyömaata ja 80-lukua.
Jatkostrategia: Sähköpostia ympäri yliopistoa. Kyllä jonkun on tiedettävä jostain jotain.
Tiistai 7.4
Aamulla riensin kv-toimistoon, sielläkään ei kukaan tiennyt mitään. Se, kenen luultavasti/toivottavasti pitäisi osata auttaa, ei ollut paikalla. Ihme kyllä. Myöhemmin tapasin kasvatustieteiden koordinaattoriin. Ja HÄN TIESI JOTAIN! Hän osasi auttaa minua! Jos kokisin minkäännäköistä tarvetta rakastua viisikymppiseen naiseen, tässä olisi kohde! Mahtava Christine Mayer antoi minulle siis osoitteen, johon on mentävä huomenna ja, josta opiskelijakortin kai vihdoin pitäisi löytyä. Bonuksena sain vielä kaksi englanninkielistä kurssia, jotain mediakasvatusta, tietokonepelejä ja bloggausta. Grreat.
Tulos: Helpottavaa tietoa, elämäniloa, auringonpaistetta, kevyitä askelia ja hymyä Sallan kasvoille.
Jatkostrategia: Lisää toimistoja huomenaamulla.
Tänään, keskiviikko 8.4
Hiphei! Tapasin hänet, kenet pitikin! Täytin muutaman uuden lomakkeen lisää, näytin aikaisemmin täytettyjä lomakkeita (olen jo oppinut pitämään kaikki mahdolliset paperit koko ajan mukana) ja kyllä, VIIKON päästä minulle tulee väliaikainen opiskelijakortti postissa. Olis nyt voinut jonkun junalipun edes kiitoksena kaikesta tästä ravaamisesta mulle antaa..
Mitä ihme kiksejä saksalaiset saa siitä, että asioita ei voi hoitaa kerralla yhdessä paikassa? Oisko mahdotonta organisoida edes hieman tätä byrokratiasa?
No, onneksi tässä ravatessa ja yskiessä olen tavannut myös uusia ihmisiä! Eilen istuin iltaa paikallisten lakiopiskelijoiden kanssa. Paikassa, missä istuttiin oli ehkä enemmän asennetta ku porukassa, mutta viihdyin. Tänään tapasin pari kreikkalaista saksan kielen opiskelijaa, jotka kaipasivat kovasti uusia ystäviä :). Enköhän näe heitä uudelleen tässä joku ilta. Sitä paitsi kreikkalainen poika luuli mua britiksi!!! En kyllä tiedä pitäisikö se ottaa kohteliaisuutena kielitaidon suhteen...
Hauskaa, kun en muista kenenkään nimiä, joudun määrittelemään ihmisiä kansalaisuuden ja opiskelujen mukaan. Ehkä huomisesta alkaen alan kirjoittamaan, että tapasin "isonenäisen pojan" ja "pitkäjalkaisen tytön"...
Kuvat todisteena keväästä, ei kortin metsästyksestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti