Unohtunut otsikko

Tällä viikolla olen yrittänyt ottaa kiinni opiskelijaelämän toisesta puolesta, opiskelusta. Olen ollut ahkera ja saanut paljon hommia alta pois. Voinpahan nyt hyvillä mielin ensin lomailla Tuomaksen kanssa ja sitten kadota viikoksi Espanjan auringon alle! Lomalomalomaloma! (Muutenkin kun niin kamalan rankkaa tämä elämä täällä on..). Opiskeluista ei mitään sen kummempaa voi sanoa kuin, että mun pää tulee vielä räjähtämään sen saksan kurssin kanssa. Toivottavasti kuitenkin loppujen lopuksi positiivisista syistä; kaikesta uudesta tiedosta;). Mun pään rajoja vaan koetellaan, kun joudun olemaan täydellisen keskittynyt saksan tuntien ajan, että ymmärtäisin edes sanan sieltä, sanan täältä. Täksikin päiväksi mun piti opetella joku vanha perinteinen saksan kielinen kevät-runo. Haluisinpa vaan tietää, mikä tämänkin kotitehtävän pointti oli... Kaikille halukkaille voin kuitenkin nyt lausua oodin keväälle, ja kesäjuhliinkin saa toki kutsua esiintymään.

Keskiviikkoaamuna vääntäydyin myös erkan luennolle, jossa olinkin ainoa kuuntelija! Tiesin kyllä, etää yliopistolla on protestiviikko meneillään, mutten tiennyt sen tarkoittavan näin kirjaimellista protestointia.. Sainpa kuitenkin keskustella kaksin proffan kanssa (saksaksi!). Hihii, opettajan nuoleskelua. Keskiviikko oli myös sadepäivä. Se täytyy mainita, koska se on poikkeus mun tähän astisessa elossa täällä. Kouluakaan kun ei sitten ollut, niin ajattelin mennä vähän ostoksille. Se on paljon kivempaa, kun kanssakaupunkilaiset on kotona sadetta paossa. Oikeasti tarviaisin kaikkea muuta kuin kesämekkoja, välillä kun kuitenkin myös sataa.. Muttamutta.. Ei niitä voi vastustaa. TaisinMarja just ostaa sen papukaijamekon H&M:ltä josta joskus puhuit...? Keskiviikkoilta oli kulttuuria; käytiin taidenäyttelyn avajaisissa ja katsottiin the jalkapallomatsia Hampuri vs. Bremen.

Torstaipäivänä kävelin koulun jälkeen ympäriinsä ilman karttaa ja fiilistelin, kuinka tälläsessä kaupngissa ei nähtävä ja uudet tutkimusretleilypaikat ihan heti lopu. Illalla Hampuri kuitenkin selkeästi yritti saada mut ahdistumaan näyttämällä nurjiakin puoliaan. Ensin näin matkalla juna-asemalle ison auto-onnettomuuden. Paikalla oli yhteensä yli kymmenen palo- ja poliisiautoa ja ambulanssia. Pakkohan mun oli siihen jäädä hetkeks seuraamaan, kun palomiehet yritti saada jotain ulos ruttaantuneesta autosta. Olin kuitenkin (onneks) aika kaukana, ni en sen tarkempia yksityiskohtia nähny. Junassa sitten mun vastapäätä istu kappas, kappas joku muutaman liikaa nauttinut mummo, joka alko uhkaavasti nuokkua kohti mun syliä. Päivän ällötykseks ois todellakin riittäny nähdä, kuinka mummo oli laskenu allensa, mutta ei, Hampurilla oli vielä lisää annettavaa! Istuskeltiin siinä Lenan kanssa kaikessa rauhassa terassilla, kun taivaasta tippui jotain lämmintä suoraan reidelleni. Niin, pulu halusi sitten lähettää vielä omat terveisensä! No mikäs siinä, hauska ilta meillä oli joka tapauksessa! Nyt tiedän, missä on Hampurin paras kreikkalainen ravintola ja missä tarjoillaan kaupungin parhaat valkovenäläiset. Paikallisilta saa kaikki tarpeellisimmat vinkit! Ja pulu-episodikin on jo viikon paras vitsi :).

Tänään olen kaikesta niin innoissani, että melkein jo jouduin hyppelehtimään matkalla yliopistolta kämpille! Illalla menen Lenan luokse kokkailemaan ja tapaamaan sen kämppäkavereita ja huomenaamulla olen näteimmilläni ja ihanimmillani Tuomasta Bremenin lentokentällä vastassa!:)

Olen yksi iso hymy nyt vain!