Kyllä!

Tämä, meidän aiemmin hyvinkin osuvasti kansalliseksi miesten sekoilupäiväksi nimeämämme torstai, osottautui paikalliseksi isäinpäiväksi! Wikipedia kertoo: Der volkstümliche Vatertag wird in Deutschland am christlichen Feiertag „Christi Himmelfahrt“ gefeiert, dem 40. Tag nach Ostern. Er wird auch als Männertag oder, vor allem in Ostdeutschland, als Herrentag bezeichnet.
Kävimme iltakävelyllä Stadtparkissa ja saimme siellä todistaa, miten kaunista miesten keskinäinen juhlinta voikaan olla. Miksemme tekisi tästä grillien potkiskelusta, puskiin kuseskelusta, vaimon unohtamisesta, kanoottiretkellä hukkumisesta jokasyksyistä perinnettä myös meillä Suomessa?

"We are waiting for you because without you we cannot wait."

Ei ole ollut taas hetkeen kyllästymisen vaaraa. Perjantaina juhlittiin Lenan kaverin synttäreitä niiden asuntolalla. Illan kulku pähkinänkuoressa; Yhtäkkiä kello oli kuusi aamulla ja ajattelin lähteä kotiin nukkumaan. Tuula, piano-opemme olisi minusta nyt hyvin ylpeä. Löysin sisäisen pianistini (vihdoin!). Tulevaa räjähtävää kuuluisuutta ajatellen arvokkaat ensisäveleni on tallennettuna myös videomuotoon. Tarpeeksi isoa rahaa vastaan lasken materiaalin julkisuuteen.Lauantaina koitti koko kevään kohokohta, EUROVIISUT! Kisakatsomomme koostui seitsemän Euroopan maan edustajista plus Amerikan delegaatiosta. Harmi, ettei joukossa ollut yhtään norjalaista, mutta kyllä Suomen viimeinen sijakin toki toi meille juhlimisen aihetta. Saksan pisteet ilmoitettiin luonnollisesti Reeperbahnilta, maan bilepääkaupunkista. Tyydyimme kuitenkin seuraamaan juhlia olohuoneestamme; satavarmasti parempi tunnelma! Euroviisukäden ilosanomaa on jälleen viety eteenpäin. Tässä minun ja Saskian tyylinäytteet:

Askarreltiin Efyn kanssa meille hienot koristeetkin.

Maanantaina käytiin Lenan kanssa tutustumassa Hampurin hautausmaahan tarkoituksenamme löytää sielunrauhaa viikonlopun jäljiltä.. On kuulemma (ainakin) Saksan suurin. Iso se olikin! Pitkin aluetta meni kaksi bussilinjaa ja ilman karttaa sieltä on ihan turha kuvitella löytävänsä yhtään mitään. Alue oli kuitenkin äärimmäisen kaunis ja tunnelmallinen. Haudat oli mukavan epäsaksalaisesti sinne tänne ripoteltu.

Tiistaina riensin sitten Marjaa vastaan Bremeniin. Hetken seikkailimme keskustassa, mutta totesimme, että Bremen on jo nähty; Hampuriin siis! Keskiviikkona Marja halus tulla mukaan erkan luennolle. Tätä mahtavaa, mielenräjäyttävää kokemusta hän saanee itse myöhemmin kommentoida. Tuntuu, että Saksassa oleminen on ainaista asioiden hoitamista, ja nytkin sain juosta asukastoimistossa ja pankissa kadonneiden vuokrarahojen perässä. Törmäsin kuitenkin yllättävän mukaviin konttorineiteihein ja uskon, että rahat on jo matkalla oikeaan osoitteeseen. Velvollisuuksien jälkeen vietettiin Marjan kanssa oikein rentouttava tyttöjen päivä (jalkapallon katsominenkin kai jo lasketaan tyttöjen jutuksi...). Kierreltiin kaupungilla, tehtiin hyvää ruokaa, nautittiin ruoantekoviiniä, analysoitiin, kerrattiin Jyväskylän juoruja (joita oli noin kaksi)... Bremen hävisi UEFA-cupin finaalin, mutta silti olimme tarpeeksi juhlatuulella ja suuntasimme Kiezin kautta nukkumaan.Helatorstain kohokohtamme on ollut melontaretki, johon oman jännityksensä loi joen valloittaneet kanootit täynnä humalaisia saksalaismiehiä sekä ukkoskuuro. Marja, Saksa-tietäjä, epäili, että tänään on kansallinen miesten sekoilupäivä täällä. Muuta selitystä tuolle kanoottikaaokselle ei voi olla!

Nyt jatkan täpinöissäni huomenna alkavan Amsterdam-seikkailun, seuraavan viikonlopun Berliinin valloituksen ja sitten koittavan pussailuloman suunnittelua! Muistakaa hankkia heilat helluntaiksi ;)

Loppuun vielä sana vapaa Marjalta:

Moin Moin! Pakko olla uskollinen Flensburgin moikkaukselle. Tosin humalaiset joella moikkaa myös Hampurissa Moin. Saloviidalle piste jos toinenkin.. Irmalle kolme ja muille 1,5. Saksalaisten erkkojen luennot on kuollettavia. Mökkipelin opin kuitenkin.. ja sen, että saksalaiset kuurot ei o niin hotteja ja kunnollisia kuin suomalaiset verrokkinsa. ;) Fiilistelen Saksaa ja odotan Minttua täyttämään yhtälömme. Persialaista räppiä on luvassa Bärliinissä. Oon yhtä epälooginen kuin tä kirjoituskin nyt. Saksa <3 Hauskaa viikonloppua Sallalle Amsterdamiin, Marjalle Flensburgiin ja muille missä olettekin. Olkaa yhtä iloisia kuin me.

Mukavaa kansallista miesten sekoilupäivää,
Marja

Deutsch rollercoaster

Mielipiteet ja tunnelmathan voi (ainakin) naisilla tunnetusti mennä hyvinkin nopeaa vuoristorataa. Tänään pääsin sitten saksan kielen vuoristoradan kyytiin. Päivällä, kun tulin saksan kokeen jälkeen yliopistolta kotiin, olin täysin varma, että mun saksan opiskelu ja ylipäätään käyttö jäi siihen. Koe oli aika nöyryyttävä kokemus. Huomasin, etten oikeastaan ollut ymmärtänyt alkukurssin aikana kieliopista mitään ja vastaukset meni sata-nolla arvailuksi. Opettajan piti vielä käydä vieressä henkilökohtaisesti utelemassa, "verstehst du alles, Salla?" ja piirtelemässä nuolia paperiin, osoittamaan mitä olin jo eka tehtävässä ymmärtäny väärin...
Harvoin mistään yhdestä tyhjänpäiväisestä kokeesta näin kovin lannistun, mutta harmitti kamalasti, että joku idiootti saksankurssi tuntuu syövän kaiken motivaationi ja varsinkin innostukseni koko kielen käyttöön! Itseluottamukseni ja kiinnostukseni hipoessa pohjamutia raahauduin yliopistolle katsomaan elokuvaa. Leffa korvaa ensi viikon kielikurssin tapaamisen, joten paikalle oli saavuttava...
Mutta nyt, vähitellen, vuoristorata alkaa saada vauhtia ja kivuta ylös. Tapasin matkalla leffaan tyttöjä kielikurssilta, joiden seuraan lyöttäydyin ja sain vertaistukea. Niidenkin mielestä meidän saksan ope on aika pelottava. Yksi kätinen ja hymytön kun on. Vuoristorata saavuttaa huipun, kun huomaan, että elokuva (Wilkommen bei den Sch'tis) on ihan tajuttoman hauska. Okei, dupattu puhe näyttää tyhmältä, juoni on ennalta-arvattava, hahmot ja vitsit kliseitä täynnä enkä ymmärrä puheesta juurikaan mitään. Mutta silti naurannaurannauran koko ajan! Leffasalissa oli myös ihan mielettömän hyvä tunnelma; porukalla oli repullinen eväitä ja kaljaa mukana ja parhaille vitseille taputettiin.
Illan kohokohta, vuoristoradan eniten vatsan pohjasta ottava mäki, on kuitenkin kotimatka. Juttelen KO-KO matkan yliopistolta kotiovelle SAKSAA!!! Se oli oikea kes-kus-te-lu sak-sak-si!!! Olen niin innoissani! Mulla on vielä mahiksia. Minua ymmärrettiin! Kerroin enemmän kuin vain oman nimeni ja kotimaani. Nyt olen täpinöissäni. Fiilis on kuin jännittävän vuoristoradan jälkeen; jalat tutisee, naamalla on leveä hymy ja olen ylpeä itsestäni. Selvisin hengissä ja haluan kyytiin uudestaan!:)

...Eihän siihen mennytkään kuin reilu kuusi viikkoa...

Saunaan!

Haluan ihan kamalasti saunaan. Enkä edes ole mikään saunojatyyppi. Eilen olin lenkillä ja satuin keskelle siirtolapuutarha-aluetta. Jostain tuli savun haju mun nenään ja siitä asti mulla on ollut pakottava tarve päästä mummolaan rantasaunaan ja uimaan! Ja nämä idiootit saksalaiset, kun ei edes ymmärrä saunomisen hienoutta, veloittavat uimahalliin saunaankin menosta ihan tajuttomia summia. Minä mitään kahdeksaa euroa rupea maksamaan, sieltä löytyy kuitenkin vaan joku "japanilainen höyryhuone".

p.s Madridissa yleiset saunat on kuulemma homojen tapaamispaikkoja. Että uskaltaisikohan sitä täällä edes saunaan eksyä...

Mulla on kivaa!:)

Tänään saan viettää kauan odottamani päivän ylhäisessä yksinäisyydessäni nauttien lähinnä tekemisen puutteesta! Meni pari viikkoa niin vauhdilla, että oikeasti alkoi jo kaipaamaan päivää ilman mitään menoa. Ensin Tuomas oli täällä, siitä suoraan viikoksi Espanjaan viettämään vappulomaa, sen jälkeen Hampuri tarjosi pari päivää parastaan ja nyt viikonloppuna Hannamari, Olli ja Karoliina oli vielä kylässä alottamassa reiliseikkailuaan. Huippua on ollut ja ihan huomaamattani oon alkanut kai jo vähän rakastamaan elämää täällä. En tiedä, miten hyvä emäntä vaan mun viikonloppuvierailijoille olin, kun aloin olla ite jo niin väsynyt :).

En edes pysty aloittamaan tarinaa Madridin reissusta, kun sattu ja tapahtu niin paljon! Kapun ja Lauran kanssa on ihan parasta seikkailla, kulkea siellä, minne muut turistit ei ainakaan eksy. Nautittiin yhdessä elämästä palvoen aurinkoa, tyhjentäen muutama purkki sangriaa (ja kannu mojitoa!), napsien tapaksia, ihmetellessä paikallista menoa ja analysoiden elämää. Siinä on aika mainiot ainekset onnistuneeseen lomaan, suosittelen! Totta kai kierreltiin myös Madridin nähtävyyksiä, mutta loppujen lopuksi ME taidettiin kuitenkin olla se suurin nähtävyys. Kolme enemmän ja vähemmän valkoista/punaista jättiläispitkää tyttöä kesämekoissaan solkottaen kummaa kieltä. "Muutama" pitkä katse, suu-auki-tuijotus ja salamanvälähdys saatiin osaksemme paikallisten kulkiessa tuossa 30 asteen helteessä vielä villapaidoissa ja karvakaulustakeissa. Idiootteja!:) Vapun viettokin onnistui Espanjassa yllättävän perinteisin menoin. Kiitos Marjalle serpentiinistä ja vappupilleistä (itse askarreltiin yo-lakin korvikkeet) ja luonto-äidille viikon ainoasta sadekuurosta, joka ajoi piknikkimme sisätiloihin. Matkamuistoina mukaan lähti palaneet sääret, Kapulle sikaflunssa ja uusia tarinoita, joita sitten vanhainkodin vierekkäsissä kiikkustuoleissa yhdessä muistellaan.

Ken haluaa tietää tekemisistämme enemmän kirjoitetussa muodossa (ja ylipäätään helpommin luettavassa muodossa), vierailkoon Kapun blogissa:) Minä annan kuvien puhua puolestaan.

Ei vaan mahduta samaan kuvaan;)

"Osallistuttiin" vappumarssiinkin. Olihan se kokeiltava vapunvieton toistakin puolta..

Joo, ei ollut meistä jonottamaan ja turhia sisäänpääsymaksuja maksamaan, etsittiin omat reittimme ja tapamme El Escorialin nähtävyyksien tsekkaamiseen.

Juhlittiin juhannus koivuineen vielä vapun perään ja ihan loman kunniaks päästiin lehteenkin! Kuva haastattelu-/paparazzitilanteesta halusi nyt hävitä tästä blogista jonnekin nettiavaruuteen, mutta todistusaineistoa kyllä löytyy ;)

Keskiviikkona 6.toukokuuta koitti sitten karu paluu arkeen. Rästikouluhommia riitti koko yöks ja englannin kieltä sai hetken houkutella esiin. Positiivista oli kyllä huomata, että saksahan kuulosti varsin ymmärrettävältä espanjan "kuuntelun" jälkeen. No, ei mennyt kauaa huomata, ettei arki Hampurissa kuitenkaan kovin ankeeta ole. Torstaina vietin iltaa Lenan kanssa vaihtaen muutaman(!!) viikon kuulumisia. Tavattiin terassilla myös australialainen reppureissaaja, joka parka oli Saksan keäisessä "kylmyydessä" ihan jäätymispisteessä. Ei kuulemma ennen ollu nähnyt, miten hengitys näkyy ilmassa valkosena.. Toivotin hänet lämpimästi (hehheh) tervetulleeksi ensi talvena Suomeen.
Perjantain julistan tähän astisen Hampurielämäni hauskimmaksi illaksi! Illanvietot ei ole enää mitään ilman Wii-pelejä:). Kuin pisteenä i:n päälle löysin vielä baarin, jossa myytiin Strongbowta hanasta!! Omena-siideriä mulla on tainnu täällä kaikkein kovin ikävä ollakin;)
Oli omenasiideriä tai ei, mulla on kivaa täällä. Ympärillä on oikeasti mukavia ihmisiä, kai niitä voi jo uusiksi ystäviksikin kutsua, koulunkäynti on asettunut uomiinsa ja kaupunkikin tuntuu omalta. En oo ollenkaan päässy sisään tuohon perusbilebileErasmusporukkaan, mutta enpä taida olla siitä ollenkaan pahoillani. Mielummin pari oikeaa ystävää kuin kolkyt biletuttua.

Hähää, arvatkaa kuka voitti?!